Enää viikko koulua, ja mä olen täydellisen loppuunpalanut. Viikonloppu oli aivan mahtava (siitä kuvapostaus sitten myöhemmin), mutta koekirjojen avaaminen tuntui ylitsepääsemättömältä, eikä siihen edes ollut aikaakaan. Sunnuntaina sain luettua 1/2 uskonnon helvetillisen pitkästä koealueesta ja tänään aamulla lukaisin nopeasti läpi englannin kieliopin.
Kokeet ovat menneet vähäiseen lukemiseen nähden yllättävän hyvin, mutta silti liian huonosti. Vaikka pääsin kaikki paitsi matikan kurssin (ja sekin on vielä vähän auki) läpi, oon todella pettynyt itseeni. Toistan hädissäni pääni sisässä, että kyllä se siitä, ehkä numerot eivät ole niin tärkeitä, syksyllä sitten jaksaa taas yrittää. Näin sanoessani kuulostan joltakin numeroperfectionistilta, vaikka en ole (äidinkieli on poikkeus). Keskimäärin saan seiskan ja ysin välistä numeroita. Matikka ja ruotsi kutosia, uskonto, biologia ja äidinkieli vahvimpia ja psykologia, yhteiskuntaoppi, maantieto ym. seiskaa tai kasia. Olen siis keskiverto, en enempää. Silti tuntuu että stressaan naurettavan paljon.
Haluan pois koulusta, vaikka tavallaan en haluakaan.
Äiti heitti mulle tänään järin omituisen idean. Se kysyi, tahtoisinko lähteä ensi vuonna Brasiliaan vaihto-oppilaaksi. Mulle heräsi heti kymmeniä kysymyksiä, vaikka se painottikin, ettei ole vielä ottanut selkoa siitä ystävättärestään, jonka kautta tämä tapahtuisi. Miten mä siellä pärjäisin? Käynkö lukion neljään vuoteen? Onnistuuko mikään noin pienellä varoitusajalla?
Ei hitto miten jännää. Apua.
Kokeet ovat menneet vähäiseen lukemiseen nähden yllättävän hyvin, mutta silti liian huonosti. Vaikka pääsin kaikki paitsi matikan kurssin (ja sekin on vielä vähän auki) läpi, oon todella pettynyt itseeni. Toistan hädissäni pääni sisässä, että kyllä se siitä, ehkä numerot eivät ole niin tärkeitä, syksyllä sitten jaksaa taas yrittää. Näin sanoessani kuulostan joltakin numeroperfectionistilta, vaikka en ole (äidinkieli on poikkeus). Keskimäärin saan seiskan ja ysin välistä numeroita. Matikka ja ruotsi kutosia, uskonto, biologia ja äidinkieli vahvimpia ja psykologia, yhteiskuntaoppi, maantieto ym. seiskaa tai kasia. Olen siis keskiverto, en enempää. Silti tuntuu että stressaan naurettavan paljon.
Haluan pois koulusta, vaikka tavallaan en haluakaan.
Äiti heitti mulle tänään järin omituisen idean. Se kysyi, tahtoisinko lähteä ensi vuonna Brasiliaan vaihto-oppilaaksi. Mulle heräsi heti kymmeniä kysymyksiä, vaikka se painottikin, ettei ole vielä ottanut selkoa siitä ystävättärestään, jonka kautta tämä tapahtuisi. Miten mä siellä pärjäisin? Käynkö lukion neljään vuoteen? Onnistuuko mikään noin pienellä varoitusajalla?
Ei hitto miten jännää. Apua.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo KYL SÄ PÄRJÄÄT sun ihanan brittienkun avulla!!!!!! :-) ps oon iteekkin loppuunpalanut koeviikoista ja en jaksa avata mitää kirjaa vaik pitäis
VastaaPoistavaihdossa pärjää hyvin, kunhan kulttuuriin tottuu ensin. se on vähän vuoristoratasta, mutta siitä selviää kaikki kun jaksaa olla avoin :D
VastaaPoistamut kannattaa hakea järjestön kautta enemmänkin kuin yksittäisen ihmisen, koska sillon sulla on mahdollisuus ulkopuoliseen apuun mahd. ongelmien sattuessa, saat valmennuksia ja kaikenlaista. siis hintaahan sille kertyy, mutta kokemuksena se maksaa itsensä takaisin. brasilia on suomessa ainakin YFU:n listalla, ja suosittelisin itse niitä koska oon ite niiden kautta haha :D mutta siis ehdit vielä, et ole liian vanha :D tammikuun lähtöihin ehtii vielä hakeakin. että siitä vaan, jos haluat!