Itsetutkiskeluterapiaa

Kävellessäni Saarijärveltä kotiin viiltävässä tuulessa aloin ajatella. Yritin taas kerran paikantaa minuuteni ja olemukseni selkärankaa ja sitä, millaisista nikamista maailmani koostuu. Mitkä osa-alueet luovat jokaisessa henkäyksessäni piilevän ihmisyyden? Millaiset tekijät määrittelevän maata, jolla seison? Mistä synnyn? Kuka olen?

Sanottakoon aluksi, että pidän itsetutkiskelua erittäin tärkeänä elämän osa-alueena. Olen suhteellisen tietoinen siitä, millainen ihminen olen. Joskus osaan tiedostaen tutkia vikojani niin, että osaan joissakin tilanteissa totaalisen kontrollin menettämisen sijaan valjastaa mieleni ja käytää sitä oikein. 

Jokaisen ihmisen olisi hyvä pysähtyä välillä itsekkäästi omaan olemukseensa. Olemuksella en tarkoita peilikuvaa tai ulkoisia ominaisuuksia vaan sitä syvintä tasoa, jonka itsestäsi löydät. Keskity tapaasi käyttäytyä. Menetätkö helposti malttisi? Oletko laiska? Omaatko melankolisen mielen? Kyteekö sisälläsi viha, jolle et löydä raameja?

Harrastan aktiivista itsetutkiskelua vain osatakseni olla. Olen myös siinä sivussa opetellut hallitsemaan ja muovaamaan itseäni. Yläasteelta sydämeen tarttunut pessimismi ja viha joutuivat voimakkaammaksi elementiksi kohonneen rationaalisen ja rauhallisemman mielen nujerrettavaksi. Opettelin uudelleen uskomaan energiaan ja sen voimaan. 

Olin joskus pesunkestävä pessimisti. Mun oli yksinkertaisesti helpompaa kuitata kaikki viirusilmillä ja valmiiksi ikävystyneellä asenteella kuin yrittää vaikuttaa tilanteeseen ja ohjata sitä haluamaani suuntaan. Nyt olen opetellut tuntemaan energiani ja löydän suuremman voiman elämänjanoisesta asenteestani kuin siitä helvetillisestä kivusta, jota kannoin. 

Olen ylipäätään opetellut ohjaamaan elämääni aivan uudella tavalla. Kokosin muutaman asian, joista tämänhetkinen minuuteni elää ja hengittää. (Haastan myös lukijat keräämään itsestään tällaisen pienen kartan). 

1) Buddhalaisuus. 

Olisi valetta väittää, että olisin onnistunut muokkaamaan itseäni niin vahvasti ilman buddhalaisuutta. En ole koskaan ollut täydellinen buddhalainen (jeesus, onko sellaista muka olemassakaan?) vaan olen soveltanut oppia haluamallani tavalla. En hae elämälleni uskonnollista kuria tai auktoriteettiä. Poimin parhaimmat hedelmät ja elän niistä. Keskityn kasvamaan henkisesti. 

2) Ruoka, liikunta ja uni

Kaksi hieman liian unohdettua, mutta elintärkeää pylvästä. Harva meistä osaa sanoa syövänsä oikeasti ihanteellisesti. Tankkaamme kehollemme vähän liian usein ns. "huonoa ruokaa".  Ateriavälit lipsuvat pitkiksi, aamupalat jäävät kiireessä syömättä ja ruokalautanen ei ole lähellekään sitä oikeaa lautasmallia. Lenkit jäävät olemattomiksi ja salille ei jaksa sittenkään raahautua ihan joka viikko. Univelkaa on taas vaikka kuinka paljon. Kuulostaako edes jokin kohdista tutulta? Tuntuu siltä, että kaikista tärkeimpiin osa-alueisiin, kuten uneen ja ruoan laatuun kiinnitetään liian vähän huomiota. Miten olen lähipäivinä nukkunut? Miten olen syönyt? Hyvä ruoka yhdistettynä liikuntaan tuo elämään selkärankaa ja terveyttä. Tahtoisin ainakin itse kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten pääsääntöisesti syön ja liikun. Yläasteelta tähän päivään olen onnistunut karsimaan melkein kaikki kovat rasvat, lisäämään kasvisruokaa ja toisinaan jopa liikkumaan hyvin rutiininomaisesti. On yhdentekevää, onko lasissa se täydellinen fyysinen ihannepaino ja se, että joka päivä tankkaisi vain salaattia. Tärkeää on se, että keho voi hyvin. Ääripäitä tulisi välttää ilman, että touhusta tulee liian ikävää. 

3) Geenit

Kukapa voisi väittää vastaan perimälle? Vaikka tekisimme mitä, dna tulee olemaan ikuisesti pohja, jolta elämme. Geenit vaikuttavat siihen, millaiseksi muotoudumme ulkoisilta ominaisuuksiltamme. Ne määräävät myös pitkälti käyttäytymistämme. Joku on ujo ja joku äärimmäisen äkkipikainen. Joskus omaa luontoa vastaan tuntuu mahdottomalta nousta. Mutta miten mahdotonta se tosiasiassa on? 

Ajattelen perimäni alustana, jossa kasvan kiinni kuin kasvi. Perimä on maa, josta saan tarvitsemani ravinteet. En voi välttää sen vaikutusta olemukseeni. Lehdet ja kukka, olemus jonka näytän ulospäin, ovat kuitenkin sellaisia ilmentymiä, joihin voin vaikuttaa. Minä näin esimerkiksi olen aika äkkipikainen, kuten vanhempanikin.  Geenit raksuttavat sisälläni kuin pienet aikapommit. Suuttuessani räjähdän, mutta entä jos pitäisinkin kaiken sen juurissani? Entäs jos valjastaisin mieleni niin, että vaikka suuttuisinkin silmittömästi, pitäisin kaiken sisälläni ja onnistuisin nousemaan tilanteen herraksi niin, että vihani ei koskaan nousisi mieleni yli. 

4) Ystävät
On biologisesti tutkittua, että ihminen pyrkii käyttäytymisellään jäljittelemään ympäröivien ihmisten mielialaa. Jos esimerkiksi ystäväsi on erittäin surullinen, tuskin sinä naurat siinä vieressä kuin vajaaälyinen. Myös viha herättää ketjureaktion. On vaikeaa olla rauhallinen vihaista ihmistä vastaan.
On tärkeää valita ystävänsä huolella. Kaikkia kohtaan toki pitäisi olla ystävällinen eikä missään nimessä syrjiä ihmisiä vain siksi, että tahtoisi ympärilleen vain "eliittiä". Valinnalla tarkoitan sitä, ettei ole välttämättä päästää lähelleen sellaisia ihmisiä, jotka vahingoittavat omaa energiaasi. Vuorovaikutussuhteissa pitää ja kannattaakin olla monenlaisien ihmisien kanssa, kunhan vain pitää huolen siitä ettei taivu toisten ihmisten myötävaikutuksesta väärään suuntaan.

5) Tietoinen kehittäminen
Kun epäkohdat ja ongelmat on tiedostettu, tartutaan aseisiin. Vetäkää kypärät päähänne ja nouskaa barrikadeille omaa mieltänne vastaan! Ensimmäinen vaihe on aina tunnistaminen. Seuraavaksi, kun ongelmakohta on ymmärretty, tiedostettu ja paikannettu, voidaan yrittää kitkeä sitä pois. Kuten ylempänä mainitsin, geenejä vastaan tappeleminen on puuduttavaa, mutta se palkitsee ja on mahdollista siinä missä vaikkapa kehonmuokkauskin.