Pimeä, pimeä, pimeä painaa katuja kyyryyn kuin paksu kalvo. En tiedä, millä magialla Olli on hellästi vuorannut kotimme seinät, mutta jotain taikaa niissä on. Minä en enää onnu.
Aamu on pimeä kuin yö. Katson vaiteliaana ulos sinne, missä katulamput näyttävät öljyyn takertuneilta tulikärpäsiltä, käännän Agnes Obelin kappaletta kovemmalle ja käteni tanssivat kuin itsestään. En ehkä ole vahva, mutta olen vahvempi, enkä enää vuoteen ole kokenut sellaista surua, joka turruttaisi elämäni paikoilleen.
voisit tehdä enemmän videoita!! :)
VastaaPoista