Torstaina hurautimme Ollin kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Kuopioon ja palasimme takaisin vasta sunnuntaina myöhään illalla, kun syksyn hämärä verhosi peltojen päällä kelluvaa sumua.
Ennen matkaa olin järkyttävän stressaantunut siitä, ketä kaikkia ehtisin edes nähdä. Itku tuli, kun aikaa oli niin vähän ja kaikkialla pitäisi käydä näkemässä jokaista rakkainta ystävää. Jouduin joustamaan ja tekemään kompromisseja (ja niin joutui siinä ohessa Ollikin), että sain viikonlopusta edes jotakuinkin täydellisen.
En ottanut kuvia oikeastaan mistään, vaikka olin jatkuvasti menossa. Ehkä siihenkin oli liian kiire.
Viikonloppu ei alun stressauksesta huolimatta ollutkaan ahdistava. Torstaina ajeltiin yöksi Leppävirralle Ollin porukoille, syötiin herkullinen iltapala ja mentiin nukkumaan. Perjantaina ajeltiin sitten Kuopioon, missä mun piti nähdä isää. Yllättävää kyllä (not), isä perui taas suunnitelmansa. Sen sijaan, että olisimme menneet yhdessä syömään niin kuin oli suunniteltu, sain kouraan 30 euroa ja sain taksikuskin pestin, kun kävin heittämässä hänet johonkin Suurien Herra Johtajien illalliselle. Nappasinpa sitten Nean auton kyytiin ja ajeltiin kahdestaan Matkukseen syömään sushia.
Perjantain vietin siis aika pitkälti keskustassa Nealla. Olin ostanut muutaman siiderin, joista yksi oli räjähtänyt mun käsilaukkuun, missä oli kaikki elämääkin tärkeämpi mukana: yövaatteet, e-pillerit, kortisonilääkkeet, kukkaro, työpaperit... Kaikki aivan siiderissä. Ei mitenkään hunajainen alku.
Lauantaina starttasi kuitenkin hyvästi, kun kävin äidin ja hänen ystävänsä kanssa syömässä King's Crownissa. Siitä jatkoin ihanan Tiinani luokse ja käytiin illalla yhdessä pyörimässä tanssilattialla. Sunnuntaina syötiin loistava rapusalaatti lounaaksi, rupateltiin kaikesta mahdollisesta ja sitten jatkoin matkaani kahvittelemaan Sunille. Vielä ennen lähtöä kävin äidin kanssa uudestaan Hanko Sushissa popsimassa massun täyteen.
Kotimatkaa tehtiin yötä myöten. Väsytti mielettömästi, mutta fiilis oli kaikin puolin onnellinen. Tämä viikko kokonaisuudessaan on ollut huomattavasti parempi. Oloni ei nimittäin ole läheskään niin alakuloinen, kun mulla on takana mahtava viikonloppu ja viikko täynnä tekemistä. Musta tuntuu, että onnellisuuden avaimet ovat ystävissä, rakkaudessa ja siinä, että tuntee olevansa tärkeä tai merkityksellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos