Karvakuonon terveisiä

Ulkona on sininen hetki, puut ovat kuorruttuneet lumeen. Olen tänään hereillä harvinaisen aikaisin, sillä Milli aloitti kiljumisen jo puoli seitsemältä. "Kompaniassa herätys" raikui vaativan villavauvan suusta uudestaan puoli kahdeksalta.

Kolmen päivän aikana on sattunut vain kaksi vahinkoa sisälle - ja nekin ensimmäisenä iltana. Tyttö tietää hyvin, minne asiat tehdään. Kertaakaan hän ei ole itkenyt ikävästä - paitsi silloin kun minä menen vessaan tai hän jää hetkiseksi huomiotta. Mutta äitiään tai sisariaan hän ei erityisemmin ole ikävöinyt. Rohkea kaveri, kasvattajankin sanoin.

Hän on kulkenut mukanani pihalla, kyläkaupassa, kahvipöydässä, autossa, supermarketissa, eläinkaupassa. Oikeastaan olen ottanut hänet mukaani kaikkialle mihin voin ja saan. Hän on tavannut useita lapsia ja aikuisia sekä yhden koiran ja suhtautuu kaikkiin heihin avoimesti ja rohkeasti. 

Olen elänyt ihmeessä, tuijottanut lattialla pyörivää energiapakkausta hellin ja huolehtivin silmin.

Tänään nukuin hänen kanssaan sohvalla koiranunta, yrittäen olla sekä valveilla että unessa samaan aikaan. Pieni tyttö nukkui kainalossani melkein tunnin verran. Minä heräilin aina kun hän vaihtoi asentoa, mutta sain ehkä silmäyksen verran untakin.  

Paljon ollaan ehditty myös opettelemaan. Jo toisena iltana Milli tajusi naksutinkoulutuksella käskyn "istu". Myös oma nimi ja luoksetulo sujuu kiitettävästi. Karstaus on Millistä aivan järkyttävän hirveää ja sen hän näyttääkin kiljumalla ja vinkumalla, kun otan harjan käteen.