Tallinna

Viime vuonna kesälomani alkoi hiipien. Sillä oli varovainen alku ja värisevä loppu, välissä muutama hengästyttävä seikkailu öisen kaupungin viivasuorilla teillä.

Tämän kesäloman korkkasi auki kaunis lakkiaisjuhla tukahduttavan kuumana iltapäivänä ja sen jälkeinen reissu Tallinaan mun poikaystävän ja sen äidin sekä veljen kanssa.

Tallinnassa yövyttiin eräässä suloisessa vanhan kaupungin hotellissa, jossa vastaanottotiskin nainen puhui parempaa englantia kuin virkailijat keskieuroopan maissa. Pienen puisen buddhan nauravat kasvot tuijottivat mua sen valkoisen tietokoneen takaa. Se oli kuulemma lahja eräältä asiakkaalta (jonka olisin halunnut pistää taskuuni ja viedä kotiin).

Huoneen kylpyamme oli ihana yllätys, johon piti heti sukeltaa. Käsienpesuaine oli siellä vihreää ja shampoo violettia.

Paras ovi ikinä. Vaikka vihaan vihreää, tällaisen voisin silti maalauttaa itselleni.

Rakastuin vanhan kaupungin pastellinvärisiin taloihin, kujien häikäilemättömään ristiriitaisuuteen ja blondin miestarjoilijan kirkkaanpunaisiin farkkuihin. Ai, että, mikä kaupunginosa. Talojen lomista kiemurtelevat pienet kujat ja niiden päässä houkuttelevina siintävät pienet kahvilat olivat sekavasti sisustettuja: pöytäliinat, pöydät ja tuolit olivat eriparia. Meininki muistutti mua fiilikseltään Kuopion kahvila Kanelista.

 Erään kaupan lasivitriini oli varsinkin oikea aarrearkku, josta mukaani tarttui oma pieni, kultainen buddha. Nyt mietin, josko mun olisi kannattanut ostaa se isompi...

Okei, myönnetään, ehkä tämä sininen ovi olikin kaikista ovista kaunein. Poseerasin melkein jokaisen eri väripalstan ääressä saaden ryhmän mieshenkilöt varmaan päänsä sisällä hieman nurisemaan. Mutta kun on lomalla, silloin pitää ottaa kuvia! En tajua, miten kukaan voi lähteä mihinkään ilman kameraa!

Tässäpä mieshenkilöt iloisesti tarjoamani coca colan äärellä.

Kiivettiin ylös jollekin linnakkeelle, jossa ihastuin takanani koreasti kukkivaan hevoskastanjaan. Puu oli täydellään hempeän valkoisia, terttumaisia kukkia. Ei hassumpi maisema. 

Sitten me pysähdyttiinkin kauan odotetulle lounaalle vaatimattoman kaupunkilomamme päätteeksi. Pöytään tarjottu voi maistui enemmänkin kermavaahdolta kuin voilta. Se oli oikeasti todella mautonta, mutta leipä sen sijaan oli paistettu rosmariinissa ja valkosipulissa.

Pojat ottivat molemmat appelsiiniankkaa. Ruoka oli raavaille miehille enemmänkin visuaalinen ilmestys kuin mahantäyte. 

Me Kirsin kanssa valittiin kesäkurpitsapasta, joka oli ihan hyvää, mutta rehellisesti sanoen teen aivan yhtä hyvää ruokaa kotona 95% pienemmällä budjetilla! 

Tää kuva ei jostain syystä suotu kääntymään... >:(


Onneksi kesän seikkaulut jatkuvat uudelleen vain vajaan kuukauden kuluttua, kun suuntana on Kreikan Rhodos! Sillä välin teen vähän kesätöitä leipomossa ja nautin auringosta. Ja postaan myös tänne! ;)

Mihin te suuntaatte nyt kesällä?