Drink up me hearties yo ho!

Hei karvakäpälät, olen täällä taas!

Takanapäin siintävät valvotut yöt ja nauruntäytteiset hetket, paljun höyryävän lämmin, mutta silti niin viileäntuntuinen vesi, valot suihkutilan katossa kuin tuhat tähteä. Suunnitelmat purkautuivat ja rakentuivat, muuttuivat menon mukana. Turku, Tuomionkirkko ja mukulakivikaduilla hohtava aurinko ja viiltävä tuuli on menneiden viikkojen unta.

Nyt olen viimein asettunut kotiin pitkän reissausputken jälkeen, purkanut viimein loputkin matkatavarat ja tuliaiset Kreikasta ja hengähtänyt. Olen shoppaillut monessa seurassa ja välillä yksinkin. Olen saanut neljä ikiarvokasta yötä oman rakkaan vieressä. Olen katsonut talon rakentavan olemuksensa hiljalleen ylpeämmäksi, nousevan kuin aallonharjan sitä mukaa, mitä enemmän jaksan rakastaa. Käytävät eivät enää paina ja niiden yksinäinen humina on vaipunut.

Matkatessani molemmat paprikapuun taimet menettivät henkensä, ja tatsoi-ressukka keikkuu elämän ja kuoleman äärirajoilla vedenpuutteesta sekä vanhuudesta. Kaikista suloisimmat chilipaprikapuun taimet, joita rakkaudella kasvatin, ovat pelkkää mustaa, notkolle painunutta vartta. Lienee sanomattakin selvää, ettei äitini ollut paras paras mahdollinen kasvivahti. Onneksi takapihan sokeriherneet ja sipulit sentään näyttävät kuolemalle pitkää kieltä.

Turun ilmasto ei joka päivä hellinyt. Välillä taivas näytti mustaa pintaa, välillä tuuli kuin myrsky olisi tulossa. Viimeisenä iltana oli tyyntä ja aurinkoista, ja päästiin huljuttelemaan jäseniämme paljun lämpimässä vedessä. Istuttiin neljä tuntia tämän aurinkoisen ankkakaverin kanssa ja palattiin maapallon pinnalle ryppyisinä kuin rusinat.

Viikon aikana Turussa tuli mm. nostettua kuppia ja tanssittua huojuvasti ABBA:n ja muun nostalgisen ikivanhan musiikin tahtiin, käytyä elokuvissa katsomassa Itse Ilkimys 2(♥!), pyöräiltyä, syötyä jokaisen voileivän kanssa Hesburgerin paprikamajoneesia, katsottua Orange is the new Black:in ensimmäinen tuotantokausi ja jonkin verran LOSTia sekä pelattua kaksi MGS:ää, vaikka Unchartedit olivat alkuperäinen tavoitteemme. Saunottiin myös ihan hyvin. Elokuvan ohella tutkittiin väsyneenä hengittävää sunnuntaista iltapäivää torin kulmilla. Löysin sokkarin alennusmyynneistä Tamariksen kengät viidellätoista eurolla ja olin ikionnellinen. Mikä täydellinen viikko!

Kahdeksan päivää Turussa menivät kuin vettä vain. Palasin Oskarin kanssa takaisin Kuopioon iltajunalla, ja vietin lähes koko junamatkan nenä kiinni mun vanhassa japanin kielen oppikirjassa. Kertasin hieman jo unholaan jääneitä hiraganoja otsa rypyssä. On taas hieman aikaansaaneempi olo, vaikka kesäloman villeissä seikkailuissa Ruotsin kirjoituksiin lukeminen on jäänyt täydellisen toissijaiseksi.

Juna-asemalta menin kaverin luokse yöksi, koska ajatus suuresta, tyhjästä alakerrasta viikon intensiivisen yökyläilyn jälkeen tuntui ylitsepääsemättömältä. Me juotiin viinä aamukuuteen asti ja purettiin maailmankaikkeus ja arkiaskareet samalta seisomalta. Aamulla kaaduttiin sänkyyn ja nukuttiin siihen asti, että viisi peräkkäistä herätystä sai meidät väkipakolla kömpimään peittojen alta ylös. Vietiin mun laukut kotiin ja ajettiin aikuislukiolle. Lopulta koko listassa ei sitten lukenutkaan mun nimeä. Tajusin, että mun kurssi joko oli jo tai se on se, joka alkaa 12. päivä, samalla kun koulutkin. Toivon jälkimmäistä. Oon melkein satavarma, että OPO sanoi sen olevan elokuussa, ja sillä oletuksella on mentykin.

Sitten tuli perjantai, pelkkä iso, huohottava ja hämmentävä päivä täynnä lapsenomaista odotusta. Oli käsityskyvyn ylittävää, että näkisin rakkaani kunnolla ensimmäistä kertaa melkein neljään viikkoon. Sain neljä päivää, neljä hymisevää yötä sekä yöjäätelön ABC:llä kello 12. Ensimmäisenä iltana tilasin meille viisi annosta kiinalaista: friteerattua kanaa, valkosipulikanaa, gongbao tofua, nuudelia kasviksilla ja kevätkääryleitä. Syötiin sellaisessa nälässä, että kulinaristinen nauttiminen jäi hätäiseksi toimenpiteeksi. Onneksi samaa herkkua sai seuraavanakin päivänä ja vielä viimeisenä lomapäivänä, kun tilattiin yhdet annokset ennen kuin saatoin Ollin asemalle.

Lauantaina käytiin Ollin kanssa Miran juhlissa tapaamassa tuttuja ja tuntemattomia. Viihdyttiin yöhön asti, vaikka välillä meno oli hieman kyseenalaista. Milloinpa ei?

Olin melkein täydellisen upouusi varpaista päälakeen: uudet kengät, uusi takki, v-kaula-aukkoinen paita ja tuubihame. Kaulassa koru joka on joko hämähäkinseittiä tai sitten ruori tai jonkinlainen pyörä. Olen löytänyt lähiaikoina paljon alennusmyynti-ihmeitä. On lähes piinaavaa päättää, mikä uutuudenkiiltävä vaatekappale milloinkin pääsee päälle. 

Sunnuntaina käytiin hurjalla mökkirumballa. Ensin oli tiedossa Ollin äidin ja Tompan mökki, joka tosin nykyään toimii ihan pääasiallisena asuinsijana. Sain Kirsin viljelmiltä kaksi makeaa avomaankurkkua, jotka tänään pilkoin täytteeksi wokkiin. Juotiin pullakahvit ja rupateltiin hetkinen, kunnes sitten suunnattiin Leppävirralle suoraan ruokapöytään.

Ilta meni rattoisasti Isän, Jannen, Botzenan ja hänen poikansa Filipin sekä serkun Monikan ja hänen lapsensa Helenan, seurassa. Käytiin Ollin kanssa puusaunassa ja pienellä iltauinnilla. Loppuilta olikin puheentäytteinen ja kirkas, aivan uskomattoman ihana lopetus kivalle viikolle. Menen mökille varmaan takaisin keskiviikkona opettamaan koko seurueelle, miten valmistetaan sushia!

Sittenpä tulikin jo maanantai ja taas kerran uusien ja karvaiden hyvästejen aika. Saatoin kurkkusalaattimieheni asemalle, enkä päästänyt kädestä irti ennen kuin oli pakko. Pieni sotilasnallekarhu nahkalaukussani vannoin, etten itke, enkä itkenytkään: kotimatkalla luin kirjaa ja luotin siihen, että jalkani tietävät minne kävellä. Poikkesin Pinjan kautta kahville, mutta lohtu tuli vasta kotona. Täällä on turvallista olla, vaikka itkettäisikin. Talo kantaa olemuksensa yhä, tosin huoneet ovat taas vaipuneet ja hiljentyneet, suuri sänky makuuhuoneessa on kuin pedon kita.

Silti on lohduttavaa ajatella, että enää ei tarvitse odottaa kolmea ja puolta viikkoa nähdäkseen rakastamansa ihmisen. Nyt on välissä vain neljä naurettavaa päivää. Hymyilyttää, vaikka itkettää.

Kysymyspostauksen teon aloitan mitä luultavammin perjantaina, mutta voi olla, että sen toteutus venyy pidemmälle editoinnin takia. Kiitos hurjasti kaikista kysymyksistä! En todellakaan uskonut, että saisin niitä niin paljon! Silti, jos lisää mietityttäviä asioita on, vielä kerkeää kysyä! Huomenna ihana Amanda tulee meille yöksi leipomaan kesäkurpitsa-suklaakakkua. Sen jälkeen karkaan vielä mökille luonnonhelmaan ja sitten Olli tulee uudestaan kotilomille. Eli nähdään taas jonkin ajan päästä.

Peace!