Minulle rakkaus on sitä, että on koko ajan ikävä.
Silloinkin, kun toinen on ihan ihossa kiinni ja tunnen yön pikkutunteina lämpimän hengityksen niskassani.
Niinä öinä, kun Olli on poissa, olen takuuvarma siitä, että yötaivas on mustempi kuin ennen. Kääriydyn peittoon kuin koteloon ja hymisen siellä, etten itkisi. Mutta yleensä itken. Olen vähän sellainen. Rajatilatapaus. Herkkä runotyttö. Mutta en häpeile. Olen täynnä tunnetta ja täynnä empatiaa. Joskus vain toivoisin, että osaisin huomioida ihmiset ympärilläni yhtä lempeästi kuin huomioin kärpäsen, jonka pelastan ulos vain, koska pientäkin elämää tulee kunnioittaa.
Ollin käsissä on hyvä itkeä. Syli on yhtä turvallinen koti kuin suru itsessään. Koko surun olemus on loppukäsissä kuitenkin niin kaunis ja runollinen. Surussa on oma viehättävä kauneutensa, jota ihailen ja kunnioitan ja joskus jopa vähän pelkään. Mutta Ollin käsissä on hyvä itkeä. Siellä suru on taideteos.
Viime yönä nukuin pitkästä aikaa hyvin. Hautasin kasvoni ihmisen niskan lämpöön. On sinäänsä surkuhupaisaa, että jo toisella puolella sänkyä oma rakas on valovuosien päässä. Ajatelkaa, miltä tuntuu nyt, kun ilta taipuu yöhön, valot kotitiellä syttyvät kuin tulikärpäset ja...
Ja hän on poissa.
voi kada ♥
VastaaPoistaMuistelisin, että puhuit joskus jostain kirjoittamastasi tarinasta jonka nimi oli.. Hirviökö se nyt oli? Muttamutta,, Kiinnostukseni heräsi tarinaa kohtaan. Olisiko mahd. lukea sitä jostain? Esim. täältä sun blogista tms.?
VastaaPoistaKyllä vain. :-) Hirviö on oikeastaan novelli. Se on tähän asti mun kaikista pitkin ja ehkä jopa mielenkiintoisin tuotokseni. Olisi mahtavaa päästä julkaisemaan se täällä, mutta silloin se olisi valitettavasti kustannuskyvytön. Kustannusyhtiöt nimittäin haluavat olla varmoja siitä ettei tekstejä ole vielä julkaistu esimerkiksi netissä. Eihän moni halua ostaa teosta, jonka on jo jostain ilmaiseksi lukenut.
PoistaJulkisesti julkaiseminen on siis kiellettyä, mutta voin mielihyvin lähettää sen sinulle esimerkiksi sähköpostilla, jos suinkin kiinnostaa :-)
Tässäpä s-posti; kasa-96@hotmail.com
PoistaEn vain ymmärrä minkä vuoksi tuo elokuussa lähettämäni kommentti tuli... Ei. En ollut kirjautuneena sisään, enkä minä hölmö tajunnut tarkistaa "vastaa lähettäjänä" -kohtaa.. Ups. Nojaa
millon kysymysvideon toinen osa?????????
VastaaPoistaHej!
PoistaKysymyspostaus on valmis, mutta sen latausprosessi on vielä jonkn aikaa valitettavasti jäissä. Kotona äitini luona inkilänmäellä ei ole nettiyhteyttä, joten muutin poikaystäväni kämpille. Käytän siis hänen konettaan, josta videoita ei löydy. Kunhan löydän muistikortin ja jaksan raahata pyllyni äidin tykö, käyn kopioimassa videon tikulle omalta koneeltani ja lataan sen nettiin täältä :)
Kiitos kärsivällisyydestä!
Hei, täällä ihmettelee pieni sielu maailman ihmeitä. Olen jo pitkään lukenut blogiasi, mikä onkin ollut todella mukava, kiitos siitä! Ja monesti olenkin miettinyt, kuinka ihanan pirteä ja vapaa sieluiselta ihmiseltä vaikutat!
VastaaPoistaKuitenkin yksi asia minua on jäänyt askarruttamaan, sillä olet sanonut jossain postauksessa (ainakin ruoka-blogin puolella), että olet "ovo-laktovegetaristi", joka syö kananmunia. Sen ymmärrän ja olenkin kuvitellut, että se on jäänyt siihen. Mutta nyt kun olen lukenut enemmän, kerrotkin syöväsi myös katkarapuja O.O Joten ymmärrykseni ylittyi täysin, sillä itse en sinua ainakaan enää voi ovo-laktovegetaristiksi luokitella.. Joten, pystytkö kertomaan ja antamaan sitä kautta selvyyden, että oletko sekasyöjä? Sillä mistään vegetaristin "ryhmästä", en sinua enää osaa löytää.. :)
Pohdiskeleva ovo-laktovegetaristi kiittää ja kuittaa!
PS. Lisää videota!! :)
Hei! Voi, kiitoksia paljon! On tosi kiva kuulla, että tosiaan annan sellaisen kuvan ulospäin. :-) Pitkälle mäkin olen siis onnistunut pötkimään teiniajan angsteista!
PoistaRuokablogin puolelle saatan postata reseptin vaikka sisäfilepihveistäkin, se ei ole missään määrin rajoitettu tai rajattu siihen mitä itse syön. Valmistan poikaystävälleni ja muille tutuilleni monesti lihasapuskoita. Mutta oikeassa olet. Katkarapuja oli viimeisimmässä pääruokapostauksessa. Olenkin nyt oikeastaan pelottavan muutosvaiheen kourissa, sillä haluaisin taas omaksua merenelävät takaisin ruokavaliooni.
Ehkä.
En enää tiedä itsekään, mikä olen. Ensin olin sekasyöjä, sitten pescovegetaristi, sitten laktovegetaristi, sitten lakto-ovo, taas lakto, sitten vähän aikaa ainakin olevinani vegaani ja nyt sitten taas pescovegetaristi. Mun elämä ja ruokailurajoitteet painii kamalaa kaksintaistelua. Tahdon tehdä ruokaa järjettömän intohimoisesti. Ja sanotaanko nyt vaikka niin, että kasvispöperöt ja tofut on mun osaltani niin läpikäyty.
Luulin jääväni lakto-ovoksi oikein mielelläni, mutta totuus on se, että elän käytännössä pastalla. En saa tarpeeksi valkuaisaineita ja ruoka käy mulle aivan liian yksinkertaiseksi. En tosin haluaisi olla lihansyöjäkään, koska en kirjaimellisesti tappaisi kärpästäkään. Ja jos syön kalaa, mä käytännössä olen syypää sen kuolemaan. Mikä dilemma.
Haluan siis kalan ja äyriäiset takaisin, mutta toisaalta taas en. Saattaa olla että tämä äyriäisvaihe on jokin lyhytkestoinen villitys ja kiristän taas pian nyörejä. Oikeastaan olen vain sekasikiö, enkä löydä omaa eettistä lokeroani. Ei kai pitäisi kirjoittaa mihinkään, mikä koen olevani, koska määritelmät vaihtuvat mulla vähän liian vauhdikkaasti.
Toivottavasti tämä nyt selvensi!
Pohdiskeleva ei-vielä-tiedä-kuka-on kiittää ja kuittaa takaisin. :-)
Lisää videoitaaa!!! :D
VastaaPoista