Olo uninen, valoon astuminen, jääkylmään veteen kastuminen.

Kuukausi sitten oli itku silmässä ja sormi suussa. Mietin, tuleekohan minusta ikinä ylioppilas. Laskin kurssivalinnoistani kursseja loppuvuoteen mennessä 73, kaksi olisi siis suoritettava itsenäisesti. Luulin, että ruotsin YO-kirjoituksista tuli hylätyn paperit ja että en koskaan pääsisi matikan kahdesta viimeisestä kurssista läpi. 

Tänään viimeinenkin sotkuni selviytyi: pääsin täpärästi läpi kahteen otteeseen käymästäni matematiikan neljännestä kurssista. Enää pitää päästä läpi vain yksi. Ja "pienen" laskuvirheen takia mun hylätty ruotsinkoe olikin B. Eli numeron parempi, mihin edes tähtäsin! Voi luoja. Kuuntelu meni ennätyshyvin. Ylitin itseni. Ylitin itseni ja tein sen vahingossa ja loppujen lopuksi aika kevyesti. Tämä taitaa olla sitä wu-weita sitten. Toimii. 

Ootte varmaan huomanneet, että olen ollut hieman laiska blogaaja lähikuukausina. Jaksoin tehdä tätä hommaa kolme vuotta intensiivisesti kuin kiihkouskovainen. Nyt energiani on hiipunut ja hiljentynyt ja elämälläni on uusia prioriteetteja. Asun nyt käytännössä yksin. On ruokaostoksia, imurointia, pyykkäystä, kokeita, esseitä ja jatkuva, ikuinen, tukahduttava odotus. Viikonloppuisin olen juonut irvistelle tiskiveden makuisia alkoholidrinkkejä ja kokannut naapuritaloni kaveripojalle lohta ja vuohenjuustopastaa. Olen keskittänyt kirjoittamiseni romaaniin ja työstänyt muutamassa kuukaudessa yhteensä 85 sivua. Kirjansivuina se tekisi noin 170. Tarinani juoni on valmis ja ehyt, hahmot ovat moniulotteisia ja syviä olentoja, joista vaikeimpaa alkoholistipaskiaista jo rakastan. Haluaisin niin luetuttaa sen teillä. Haluaisin niin näyttää, mitä kaikkea olen saanut aikaan. 

Hiljaiseloni on ollut häpeällistä varmaan pääosin siksi, että se videoprojekti jäi ikävästi puolitiehen. En ole oikein osannut kirjoittaa, koska jätin jotain niin suurta kesken. Video on edelleen tulossa, sitten joskus. Ja nyt aion myös terästäytyä kirjoittajana. On tämä blogi kuitenkin kultaa kalliimpi. Tätä kautta on hyvä nostalgioida.

En muista, olenko postaillut tänne jo kuvia mun kakkuloista? No tässä ne nyt on, koska olen ilmeisesti sokea kuin myyrä. Alla pari muutakin naurettavaa omakuvaa ja Amanda♥ 

  

Näin kännykkää kaiveltuani löysin myös erään ihanan kesäpäivän, josta olen unohtanut kirjoittaa. Vietettiin isän ja Ollin kanssa mahtava veneilypäivä aivan kesäkauden loppupuolella. Yläohjaamossa oli hivenen viileä tuulen takia, mutta taivas oli kirkkaansininen. Princess oli yhtä kaunis kuin ennenkin: valkoiset kyljet kiilsivät kuin särjen kyljet, sisällä kokolattiamatto ja kiiltävät keittiöpinnat olivat yhtä rakkaat ja tutut kuin vuosien takaisten lapsuuteni kesinä. 

Olin ylpeä veneestä ja isästä. Tunsin ehkä aika hälyttävää elitismiä, kun superkallis paattimme peruutti pois satamasta ja meitä tuijotti niin monta silmäparia, että tuntui selässä. Välkehdin hymystä ja ilosta ja jännityksestä. Niin suuren veneen peruuttaminen pois satamasta on ennen kaikkea sykettä nostattavaa! Olli toimi isän ahkerana merimiehenä ja irroitti ja kietoi solmuja ja naruja ja tankkasi veneen vesisäiliöt täyteen. Ja mitäkö minä tein? No join tietysti siideriä ja otin aurinkoa yläohjaamossa. En valita.

Veneen sisäosaan siis kuuluu tällainen suloinen olohuone, joka on aika kliinisen siisti kiitos isäni siivousobsession. Olohuoneen takana on keittiösoppi ja sisäohjaamo, pienien portaiden päässä vessat ja makuuhuoneet (3kpl).

Sisäohjaamo ja Olli. Ollin vasemmalla puolella syvennyksessä keittiö. Edessä hytit ja vessat sekä suihkut.

Keula ja suuntana Atlantiksen Kadonnut Kaupunki, eiku...

Sitten päivittämisen arvoista lienee myös monet monet uudet kenkäni ja vain murto-osa vaatteista, joita ehdin jo kesällä ostamaan. Lisäksi kaikkia muita turhia krääsäkuvia mun tylsästä opiskelijaelämästä. Lål. 

Ja viimeiseksi, jotta tässä postauksessa nyt varmasti olisi tarpeeksi kuvia niiltä viikoilta jotkut mun super(epä)jännästä elämästä menetitte, tungen tähän samaan syssyyn myös Vuokatin mökkiviikonlopun kuvamateriaalin, enjoy!

Tapaksia!

Hieronnan jälkeiset höpöfiilikset

Vuokatti oli kiva kokemus ja hengähdys keskellä arkea. Pääsin myös pitkästä aikaa nauttimaan kylpylän ubermahtavasta hieronnasta, jonka jälkeen sai lämpimän viltin, kupillisen teetä ja naistenlehden. Hieronnan jälkeen lepäilin tuolla huoneessa ja katsenin valtavista ikkunoista ulos. Kaunista, kuulasta valoa piha tulvillaan.

Kotona tuli äkkiä sumu, syksy, lumi ja loska. Ostamani timanttiananas ei onneksi joudu kasvamaan huurteessa vaan chillailee vieläkin kukoistavien basillikojeni kanssa ikkunalaudalla.

Sittenpä vielä loppukevennykseksi muffineita. 

En tiedä mikä järki tässä kuvaoksennuksessa saati koko postauksessa oli. Sainpahan ainakin nyt kerrottua ja näytettyä ne asiat, jotka jo kuukausia sitten piti. 

Yritän tästä eteenpäin kertoa asioista ajallaan.

Cheers!

Edit// Kappas, tämä taisi olla viidessadas postaus!