2 vuotta

Hei taas, pitkästä aikaa. Paljon on ehtinyt tapahtumaan siitä, kun viimeksi kirjoitin, vaikka ajallisesti siitä ei kovin kauaa olekaan. Asun nyt täällä Tampereella, vuokralla suuren omakotitalon yläkerrassa, josta näkee puiden takana häämöttävän kiihkeän Teiskontien. Pihallamme kasvaa kukkapuskia ja valtava omenapuu, joka riiputtaa pitkiä oksiaan kellastuvalla ruohikolla. Aivan pihan perällä on lukuisia marjapensaita, joista kiltti isäntäpari antoi minun kerätä yli litran maukkaita vadelmia talteen pakkaseen. Asuntomme on sopivan tilava ja ah, niin söpön vintage. Vuokra on hyvinkin kohtuullinen, ja alakerrassa asuva isäntäpariskunta on maailman ystävällisin. He sanoivat, että voimme olla ja elää kuin kotonamme, he pitävät meitä täällä kuin "omia lapsiaan". Tänne, vieraiden ihmisten keskelle, oli yllättävän helppoa ja turvallista muuttaa.

Olemme asuneet täällä jo kuukauden. Suurimman osan ajasta isäntäpariskunta on ollut mökillä, joten suuri omakotitalo on ihan kokonaan meidän (mahtavaa katsoa telkkaria niin täysillä kuin haluaa!!) Vietimme viimeisen viikkomme Kuopiossa 7-13.8, jolloin tapasimme hyvästelyn merkeissä perheemme ja kaikki rakkaat ystävämme. Minä lähdin tyttöjen kanssa puistoon istumaan iltaa suurella porukalla ja pulahdin yöllä baarireissun jälkeen järveen. Muutamat hullut meistä hyppäsivät hyppytornista, muut vain seurailivat meininkiä myhäillen laiturilta. Se oli hyvä yö, paljon hälinää ja ihmisiä, tuttuja ala-asteelta, viileää vettä, kylmää ruohikkoa ja repussa lämminnyttä olutta.

Lähiviikkoina olemme eläneet laiskasti ja hiljaa, lähinnä sohvalla toistemme kainaloissa kikatellen ja suukotellen. Viimeinen kuukausi lomaa on mennyt hyvin raukeasti. Olen tutustunut hieman Tampereen kaupunkiin, nähnyt ihania Kahvilakerhon tyttöjä ravintola 931:ssä, pyörinyt IKEAssa, juonut Sorsapuistossa siideriä mahtavien tyyppien kanssa, tanssinut kuin hullu Fat Ladyssä ja käyskennellyt puistoissa ravintolapäivänä käsi kädessä oman rakkaan kanssa. Muuten olen ollut lähinnä kotona. Kirpparit ovat vielä kaluamatta, työt ovat löytämätttä ja ravintolat ovat yhtä herkullista mestaa lukuunottamatta vieraita.

Tänään meillä oli toinen vuosipäivä, yhteistä taivalta on takana nyt virallisesti 2 vuotta ja epävirallisesti sitäkin enemmän. Kävimme syömässä Tampereen kuumimmassa sushimestassa Marusekissä ja kävelimme siitä leppoisasti käsi kädessä elokuviin. Elokuvan jälkeen kävimme vielä syöttämässä sorsia ja lokkeja Tampereen sorsapuistossa ja palasimme kotiin juomaan hyvää, mansikanmakuista kuohuviiniä. Illallla lätkittiin vielä sulkapalloa ulkona ennen suihkua.

Rakastan Ollia niin kamalan paljon. Hän on paras ystäväni - ja aika täällä Tampereella on vain vahvistanut sitä tunnetta. Kaupunki on vielä niin vieras, mutta oman rakkaan syli niin tuttu.