 |
| Milli ja sen veli, Vili |
Tämä viikko on ollut pelkkää ihanaa lomaa. Oskari oli meillä kylässä sunnuntaista keskiviikkoon ja siitä eteenpäin olenkin vain höllinyt kotona pienryhmätuntia ja luentoa lukuunottamatta.
Ollaan pyöritty Millin kanssa jonkun verran kaupungilla. Ollaan tutustuttu busseihin, rautatieasemaan ja koirakahvila Vainuun. Sen lisäksi ollaan tavattu muutamia muita villakoiria.
Sattui hassu sattuma, että poikapentu, joka minun piti alunperin ottaa Kertunhovin Kennelistä (mutta jota en ottanutkaan, koska tuumasin, että haluan mieluummin nartun) asuu ihan tässä 100 metrin päässä meiltä! Suuni loksahti auki hämmästyksestä, kun juttelimme Lakun omistajan kanssa facebookissa. Pidettiin heti pentutreffit meidän pihalla ja tapaamme varmasti lenkin ja leikkien yhteydessä vielä monesti uudelleen.
Näissä kuvissa Milli poseeraa veljensä Vilin kanssa kasvattajan pihalla. Nämä kaksi tulivat loistavasti juttuun. Sääli vaan, ettei kehdattu kauhean kauhaa antaa pentujen peuhata, koska Milli oli juuri trimmattu mielettömän nätiksi ja Vili oli juuri menossa itse trimmattavaksi.
Kivaa tuntui pennuilla silti olevan. :-)
Kovasti se villakoiran yleisilme muuttuu näin trimmausten välillä. Kun kuonokarvat ajettiin lyhyeksi, niin pullean näköisten nallekasvojen tilalta löytyikin taas kauniin kapea kuono ja hieno kaula. Ehdinkin jo unohtaa, miten kaunis olento sen kaiken karvan alla asustaakaan.
Trimmaustuokio näytti aika, noh, sanotaan suoraan että pelottavalta :D Pentu tietysti laittoi vastaan kaikilla voimillaan ja huuti kuin teurastettava sika, vaikka trimmaus itsessään ei missään nimessä koiraan satu. Trimmerin pörinä se vaan vähän jännittää ja yleensäkin ottaen se, että pitäisi olla paikallaan hetki. Saa nähdä miten tulen selviämään ensimmäisistä omista trimmauksistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos