Om purnam adah purnam idam
Purnat purnam udacyate
Purnasya, purnam adaya
Purnam evavasisyate
All parts are one reflected in the whole
One part is whole reflected in the One
Within and without, the whole is complete
We're all part and parcel of the Supreme
Purnat purnam udacyate
Purnasya, purnam adaya
Purnam evavasisyate
All parts are one reflected in the whole
One part is whole reflected in the One
Within and without, the whole is complete
We're all part and parcel of the Supreme
Mä taidan olla ihan hullu. Hetken mielijohteesta valvoin (taas) koko yön. Sain kirjoitettua yhden novellin Pariisin Kevään tuoman yllättävän inspiraation seurauksena ja eksyin (taas) googlaamaan hindulaisuutta ja buddhalaisuutta omaksi, hauskaksi ajanvietteekseni. Yleensä ikäluokkani edustajat eivät ole millään tapaa kiinnostuneita uskonnoista, joten joudun vuodattamaan innostukseni tänne.
Tähän väliin pyydän nopeasti anteeksi sitä, että olen ollut ihan kuollut viimeiset viikot. En ole vieläkään saanut aikaiseksi edes sitä kuvapostausta Italiasta. Sen voin kertoa, että loma ei ollut ihan sellainen, mitä odotin. Pitsa oli pahaa ja loma oli tylsä, enkä mä nukkunut öisin kunnolla, koska meidän huoneesta oli rikkoutunut ilmastointi. Kaikesta valituksestani huolimatta oli ihan jees nähdä Italia (tai enhän mä mitään nähnyt, kun ei käyty missään kiertelemässä...) ja Gardajärvi oli kiva paikka meditoida, joogata ja tavata paikallisia.
Nyt alan kyllästyttämään teitä aiheella, johon mä olen hurahtanut täysin. Vahvasti ja vakaasti uskovaisia (koska sellaisiakin tiedän/oletan kuuluvan lukijalistaani) pyydän hellästi lopettamaan tähän. Aion vertailla vähän uskontoja ja vaikka teenkin sen lempeässä mielessä, uskonnot herättävät aina ihmisissä eripuraa. Kaadoin muovikippoon (jollaisesta juon, koska meiltä meni astianpesukone rikki) kahvia ja aloin seikkailla taas googlella pitkin internettiä.
Musta tuntuu siltä kuin olisin syntynyt ihan väärälle puolelle maapalloa. Aivan kuin mun ruumiini olisi täysin suomalainen, mutta mun sielu olisi lentänyt tänne kauas jostain aasiasta. Mä olen yhteiskunnan koulima tylsä luterilainen, mutta en usko jumalaan.
Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa perusoppi on kristinuskoa rakastavampi ja rauhanomaisempi. Siinä missä kristinuskon kolmiyhteisen jumalan takia ihmisille annettiin ristiretkillä vaihtoehdot usko tai kuole, hindulaisuudessa eletään siinä yhteisymmärryksessä, ettei yksikään maapallon uskonnoista ole väärä. Hinduille jokainen uskonto on oikea polku alkulähteen Brahmanin luo. Buddhalaisuudessa tärkeitä arvoja ovat kunnioitus, rakkaus ja kultaiseen keskitiehen pyrkiminen.
Idän uskonnoissa on rauhaa, rakkautta ja mystiikkaa. Niissä on enemmän maanläheisyyttä. Kristinuskossa ihminen on luotu sieluttomia eläimiä ylemmäksi olennoksi määräämään, mutta myös pitämään huolta. Silti hindulaisuus voittaa tämänkin erän; noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä. Buddhalaisuudessa lihansyönti ja karma näyttävät kulkevan käsikädessä, siksi sitä voidaan vältellä. Selkeitä ohjeita syömiseen liittyen ei ole - jokainen rakentaa oman ruokavalionsa omatuntonsa mukaan.
Itämaisten uskontojen oppi siitä, että jumaluus on kaikkialla - konkreettisena ja epäkonkreettisena - on jotenkin rauhoittavaa. Myös usko karmaan on jotenkin pureutunut nahkaani entistä tiukemmin. Pelkään, että huonoja tekojani seuraa epäonni.
"Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, jotka kaikki ilmentävät persoonattoman voimalähteen, brahmanin eri aspekteja. Brahman
on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja
ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, vaikkapa ainiaan olevan tai
koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä
mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei-olevan
määritelmillä - se on kaikkien määritelmien tuolla puolen."
Musta on myös käsittämättömän surullista, miten hirveä historia kristinuskolla on takanaan. Kristinuskossa on ollut pakkokäännyttäjiä ja kansankiristäjiä. Paavit nousivat mielivaltaisesti Paavalin seuraajiksi ja taisivat salaa leikkiä Jumalaa. Kristinusko pelottelee ihmisiä helvetillä ja taivaalla, kun taas hindulaisuudessa ei vedetä rajaa hyvän ja huonon ihmisen välille.
Musta on myös käsittämättömän surullista, miten hirveä historia kristinuskolla on takanaan. Kristinuskossa on ollut pakkokäännyttäjiä ja kansankiristäjiä. Paavit nousivat mielivaltaisesti Paavalin seuraajiksi ja taisivat salaa leikkiä Jumalaa. Kristinusko pelottelee ihmisiä helvetillä ja taivaalla, kun taas hindulaisuudessa ei vedetä rajaa hyvän ja huonon ihmisen välille.
Edit:
Tähän loppuun on vielä pakko sanoa jotain symbooleista. Me kannetaan kaulassamme ristille naulattua, kärsivää Jeesus-parkaa ja toistetaan matraa siitä, miten se rassukka kitui siinä puunpalasella meidän henkemme tähden. Meitä hiillostetaan ja manipuloidaan. Eikö se vähän tunnukin siltä? "Usko häneen, koska hän kärsi takiasi!"
Aiheeseen palataksemme: eikö se olekin aika surullinen symbooli? Me kannamme kaulassamme joko pelkkää ristiä - mikä on vielä ihan okei - tai ristiä, jossa roikkuu kiinni Herra Jeesus! Eikö se oli aika kamalaa? Minusta on.
Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa patsaat ovat nauravia tai sitten ne istuvat silmät kiinni seesteisinä. Pullea, lapsien ympäröimä buddhapatsas on ihaninta ikinä. Sellaista mä katson mielelläni. Naurava, iso mies, jolla on pikkuinen pentu polvella vai puunpalassa riippuva, kituva Jeesus? Päätös on mulle aika helppo.
Nyt tosin lopetan tän hirveän pakkoavautumisen ja jatkan joskus muulloin. Meen keittämään lisää kahvia!
Kiitos mielenkiinnosta!
Ps. Jos joku jaksoi lukea näin pitkälle ja olisi halukas jakamaan omia ajatuksiaan, olisin kiitollinen. Mihin te uskotte, jos uskotte? Oletteko vannoutuneita ateisteja vai ajatteletteko, että jonkinlainen "toinen todellisuus" olisi mahdollinen? Oletteko henkisesti enemmän itämaisia vai länsimaisia? Mua kiinnostais tietää.
"Mä olen yhteiskunnan koulima tylsä luterilainen, mutta en usko jumalaan."
VastaaPoistasuomalainen =/= luterilainen =/= tylsä. Jos susta ei tunnu siltä, eroa, liity sellaseen joka sua kiinnostaa.
"Buddhalaisuudessa tärkeitä arvoja ovat kunnioitus, rakkaus ja kultaiseen keskitiehen pyrkiminen."
Oon samaa mieltä siitä, että kristinuskon uskonpuhdistukset ja ”ristiretket”, sekä koko keskiajan paavikeskeisyys oli turhaa sontaa. Mut kuitenkin, kristinuskon tärkeimpiä arvoja on rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä (joista huonoja on imo vain jumalakeskeiset), enkä näe niissä mitään valittamista.
"Silti hindulaisuus voittaa tämänkin erän; noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä."
Millä perusteella kasvissyönti on parempi kuin lihansyönti? Jos ihminen ei söisi lihaa ollenkaan, se menettäisi paikan ravintoketjun semi-huipulla, ja aiheuttaisi todennäköisesti kaaoksen ja suuria muutoksia eläinlajeissa ja niiden määrässä. Jonkin lajin katoaminen / suuri lisääntyminen aina vaikuttaa toiseen lajiin ja näin se vaikuttaa paljon enemmän, kuin esim. et hirviä olisi Suomessa muutama sata lisää.
"Pelkään, että huonoja tekojani seuraa epäonni."
Totahan kristinuskossakin toitotetaan: jos ajatellaan, että kristinuskon jumala on abstrakti, eikä niinkään henkilö, seuraa huonoja tekoja helvetti, eli epäonni. Jumala myös ”rankaisee” ihmisiä, jotka on tehneet pahoin, ja raamatussa paha saa aina palkkansa (näen itse koko raamatun pelkkänä metaforana). Hindulaisuudessa keskitytään tämänhetkisen elämään voidakseen parantaa esim. mahdollisuuksiaan seuraavassa elämässä, kun taas kristinuskossa keskitytään kuoleman jälkeiseen elämään – eli periaatteessa täysin samaan asiaan.
"Musta on myös käsittämättömän surullista, miten hirveä historia kristinuskolla on takanaan. Kristinuskossa on ollut pakkokäännyttäjiä ja kansankiristäjiä. Paavit nousivat mielivaltaisesti Paavalin seuraajiksi ja taisivat salaa leikkiä Jumalaa. Kristinusko pelottelee ihmisiä helvetillä ja taivaalla, kun taas hindulaisuudessa ei vedetä rajaa hyvän ja huonon ihmisen välille."
Hindulaisuudessa on myös puolensa. Hindulaisuus on vahvasti vaikuttanut kastijärjestelmään (entisessä elämässä oot tehnyt jotain pahaa > ansaitset huonot olot nyt eikä niitä kannata edes parantaa). Naisten asema on äärettömän huono (esim. raiskaukset yms). Lisääntyneet itsemurhapommitukset. Intian hallinnollinen tilanne.
Kristinuskon alku ei myöskään ollut kamala. Se yhdisti ihmisiä antiikin Roomassa, se sai katastrofin partaalla olevat ihmiset yhdistymään, koska kristinusko siihen aikaan oli ”rakkauden uskonto”. Asiat meni huonommaksi vasta sitten, kun Rooma oli kaatunut. Keskiaika on se, mikä teki kristinuskosta tällaisen.
Toivoisin myös, että oisit ottanut huomioon monoteismin ja polyteismin erot. Vaikka se vaikuttaa pintapuoliselta ja no, turhalta faktalta, se vaikuttaa aika pitkälti myös uskonnon luonteeseen. (Vaikka periaatteessa kristinuskossakin on polyteistisia piirteitä.)
"Eikö se vähän tunnukin siltä? "Usko häneen, koska hän kärsi takiasi!""
No ei nyt niinkään. Lähinnä ”Usko, sillä joku on vienyt kärsimystä sinulta.” Koko Jessen kärsiminenhän on pointtina siitä, ettei meidän tarvitsisi kärsiä niin paljon, osoitus siitä, että jumala rakastaa.
Lisäksi kirkoissa lähdetään siitä oletuksesta, että jokainen kirkkoon tullut uskoo kristinuskon jumalaan. Tämän takia en pidä uskontoa manipulointina: eihän sinne ole pakko mennä, jos uskontunnustus tuntuu kamalalta.
Mä itse oon agnostikko. Kuitenkin pidän idän vanhoja uskontoja mielenkiintoisina ja sinänsä parempina kuin monoteistisia, koska ne on osittain polyteisminsa takia koostuu niin paljon enemmän moraali- ja etiikkakysymyksistä kuin sinänsä yhteen, täydelliseen jumalaan uskomista.
Kristinusko on perseestä. Mut ne on ne fanit, jotka siitä tekee sellaisen. (Ja siinä on satoja hyviäkin puolia. Oikeasti.)
Kappas mikä kommentti! Ja näin aikaisin aamusta jopa. En taida olla ainoa aamuvirkku Suomessa tällä hetkellä.
PoistaLuultavasti myöhemmin eroankin kirkosta. Vaikka en usko Jumalaan, tämä päätös tulee silti olemaan sellainen, jota joudun syvästi punnitsemaan ennen sen päättämistä. Sukuni on hyvin uskonnollinen, enkä tahtoisi olla se "musta lammas". Saatan myös joskus haluta kirkkohäät ja kasteen mahdolliselle lapselleni. Muut valittavat kirkkoveroista, mutta minulle ne ovat ihan sama, kunhan laittavat euroni hyvään käyttöön - sellaisille, jotka niitä tarvitsevat. Mutta tässä esiin tulee ristiriita; nyt minä olen tekopyhä pysyessäni uskonnossa, johon en usko. On tekopyhää kuulua uskontoon vain päästäkseen naimisiin kirkossa.
"Mut kuitenkin, kristinuskon tärkeimpiä arvoja on rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä (joista huonoja on imo vain jumalakeskeiset), enkä näe niissä mitään valittamista. "
En minäkään näe valittamista kymmenessä käskyssä! Ne luovat yhteiskunnallemme raameja! Saiko tekstistäni sellaisen kuvan, etten pitäisi niitä tärkeänä? En pyrkinyt siihen.
Ihmisen on syötävä lihaa, mutta sen rajoittaminen on meille hyödyksi. Lihatuotanto on epäeettistä ja rasittaa luontoa. En todellakaan halua, että lopetamme sitä kokonaan. Minusta on vain ihailtavaa, että kolmekymmentä prosenttia väestöstä on kasvisruokavaliolla. Se vähentää jo huomattavasti ympäristöön ja luontoon kohdistuvaa rasitusta. En usko, että maailmassamme on lehmiä koskaan liikaa. Jos me syömme vähemmän lihaa, lehmien tuotantoa vähennetään. Lajin populaation eksponentiaalinen kasvu on mahdollista vain villeillä lajeilla - ja niilläkin se vaikuttaa minusta hyvin epätodennäköiseltä. Me ihmiset metsästämme eläimiä pitääksemme yllä tasapainon.
Käsitän kyllä pointtisi siinä, miten karman lait toteutuvat kristinuskossakin. Ero on siinä, miten selvän rajan kristinusko on vetänyt huonon ja hyvän välille. Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa ei ollut helvettiä, joten miksi kirkkojen piti keksiä kansaa pelotellakseen jotain niin hirveää? "Ole kiltti poika tai pala ikuisessa tulessa!" Minusta se on vähän liian julmaa.
"Hindulaisuus on vahvasti vaikuttanut kastijärjestelmään (entisessä elämässä oot tehnyt jotain pahaa > ansaitset huonot olot nyt eikä niitä kannata edes parantaa). Naisten asema on äärettömän huono (esim. raiskaukset yms). Lisääntyneet itsemurhapommitukset. Intian hallinnollinen tilanne."'
Tämä onkin yksi hindulaisuuden ongelmakohta. Olet ehdottoman oikeassa. Uskon, että jälkimmäiseen tekijään vaikuttaa myös ylipäätään itämainen kulttuuri, jossa nainen on vahvasti alistettu. Se ei tietenkään ole hyväksyttävää. Sama periaate on kristinuskossakin, mutta me olemme maallistuneet uskostamme jo niin radikaalisti, että se ei näytä näkyvän meillä lainkaan.
"Kristinuskon alku ei myöskään ollut kamala. Se yhdisti ihmisiä antiikin Roomassa, se sai katastrofin partaalla olevat ihmiset yhdistymään, koska kristinusko siihen aikaan oli ”rakkauden uskonto”. Asiat meni huonommaksi vasta sitten, kun Rooma oli kaatunut. Keskiaika on se, mikä teki kristinuskosta tällaisen."
Toisaalta, vaikka kristinusko yhdisti roomalaisia, sen takia vanha luonnonuskonto syrjäytettiin ja sen aikaista perintöä tuhottiin. Jumalpatsaita kaadettiin ja opistoja, joissa keskusteltiin mm. filosofiasta, lakkautettiin.
"Toivoisin myös, että oisit ottanut huomioon monoteismin ja polyteismin erot."
PoistaLaitan korvan taakse!
"Lisäksi kirkoissa lähdetään siitä oletuksesta, että jokainen kirkkoon tullut uskoo kristinuskon jumalaan."
Kirkoissa kyllä lähdetään oletuksesta, mutta mä puhun koko systeemistä. Meillä ei ole aikuiskastetta. Suurin osa meistä kastetaan uskontoon ennen kuin osaamme käyttää pieniä aivojamme päättääksemme itse. Meille syötetään Jeesuksia ja Jumalia oppiaineena, johon lapsina uskomme totuutena.
Mä en tiedä yhtään mihin uskon, mutta kiinnostukseni on loputon - jopa kristinuskoon, jota tässä vähän mollasin. Uskonto on aihe, josta tykkään puhua. Itsekin suosin idän uskontoja juuri samasta syystä. Niissä on luonnonläheisempi sävy. Ei tarvitse uskoa yhteen, isäksi kuvattuun heeboon vaan voi vaan nautiskella sillä elämänfilosofialla.
"Kristinusko on perseestä. Mut ne on ne fanit, jotka siitä tekee sellaisen. (Ja siinä on satoja hyviäkin puolia. Oikeasti.)"
Totta. En kiistä. Kristinusko loi pohjaa sivistykselle ja kehitykselle ja siitä eteenpäin kehittyneen luterilaisuuden mukana levisi luku- ja kirjoitustaito. Uskonto antaa meille kaikille paljon, vaikkei siihen uskoisikaan. Kaikki kristinuskon fanitkaan eivät ole perseestä, jos he eivät sokeina tuputa omaa uskoaan. On sitä paitsi hauskempaa kun me kaikki uskotaan vähän eri tavoilla.
Suurkiitos kommentistasi! Sitä oli hyvin mielenkiintoista lukea!
Ite uskon vahvasti kristinuskoon. Uskon rakastavaan Jumalaan, joka haluaa meille kaikille parasta, ja kun me luovutetaan itsemme hänelle, me saadaan valtavan rauha itsellemme ja voidaan saada Jumalalta iha mielettömiä fiiliksiä ja kokemuksia. Lisäks on ihanaa, että tietää, et koko ajan on vierellä joku jolle voi purkaa asioita, joka huolehtii ja auttaa erilaisissa tilanteissa, siitä todisteena monet rukousvastaukset joita oon elämäni aikana saanu.
VastaaPoistaRisti symboloi sitä, että Jeesuksen tarina ei päättynyt sille ristille, vaan ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista ja sovitti siten kaikkien meidän ihmisten synnit. Jeesus oli meidän ihmisten sijaiskärsijä, se kärsi sen, mitä meidän jokaisen olis pitäny joutua kärsimään. Ja nyt meillä ihmisillä on mahdollisuus päästä taivaaseen. Ei helvetillä yritetä pelotella ihmisiä, mutta mietipä nyt iteki et kumpaan menisit mieluummin: helvettiin vai taivaaseen? Se on fakta, et lähes 100% ihmisistä haluaa taivaaseen.
Kukin uskoo mihin uskoo, tämä on mun vakaumus ja oon saanu siitä mielettömän paljon ja koen tämän oikeaksi. Siltikään en halua tuputtaa tätä kenellekään. Yhtä lailla kuin toivon, että ihmiset hyväksyis mun uskonnon ja sen mite täysillä elän sitä, haluan myös ite hyväksyä muitten uskonnot, näin ne itse oikeiks tai en. Sitähän se uskonnonvapaus on: kukin saa uskoa mihin haluaa, ja mun mielestä ihmisten ei tarvis sen takia syrjiä toisia, eikä myöskään tarvis tuputtaa sitä omaa näkökulmaansa! :)
Tykkään sun blogista paljon, sulla on lahjoja kirjottamisen suhteen! Jatka samalla meiningillä! :)
On varmasti mahtavaa, kun on jotain mihin luottaa sataprosenttisesti. Toisinaan mä toivon, että olisin löytänyt itselleni sellaisen uskon. Kiinnostukseni hindulaisuuteen ja muihun itämaisiin uskontoihin on vasta puhtaasti ruohojuuritasolla. En voi sanoa uskovani idän jumalaan tai jumaliin. Elän uskontojen elämänkatsomuksella. Ehkä siitä on ihan hyvä aloittaa ja sillä jatkaakin, jos se tuntuu kotoisalta.
VastaaPoistaKäsittelin ristin kyllä ihan liian yksiulotteisesti. Hyvä, että otit tämän esille. Olen tosin vieläkin hieman eri mieltä helvetistä. Jeesuksen opeissa esiintyi kyllä se, että he, jotka eivät usko Jumalaan joutuvat kadotukseen. Helvetin julmin muoto vakiintui kuitenkin joskus 400-luvulla Augustinuksen kehitettyä kiirastuliopin. Helvetti sen kamalimmassa muodossaan ei siis ole Jeesuksen julistamaa sanomaa vaan kirkon luoma kauhukuva kansan kurin ylläpitämiseksi. Sillä talonpojat pidettiin ruodissa. Helvetti oli nimenomaan pelottelu- ja kiristyskeino. Jeesuksen oppia lähdettiin radikaalisti muuttamaan ja julistamaan kahta kauheammiksi - mutta siitä syytän sen ajan ylivoimaista kirkkohallitusta.
Totta. Musta on ihan hyvä, että kukin meistä uskoo siihen, minkä kokee itselleen sopivimmaksi - tai sitten on kokonaan uskomatta. Sulla on todella mahtava asenne, en tiedä olenko koskaan puhunut tosiuskovan kanssa yhtä rauhanmielisissä väleissä (vaikka en mielelläni riitaa haastakkaan).
Kiitos paljon! Jatkan kyllä, tämän blogin vien mukanani hautaan!
Kiitos upeasta kommentista, sitä oli suuri ilo lukea!
Tää oli tosissaan mukavaa luettavaa n.n Ihana kuulla, että jotkut muutkin tutkivat näitä uskontojuttuja. Itse en ole ateisti, enkä varsinaisesti uskovainenkaan. Välillä sitä toivoo, että olis joku, jonka puoleen kääntyä, rukoillen tms.
VastaaPoistaUskon kaiketi myös omalla tavallani myös kreikkalaisiin jumaliin, kreikan mytologia on aina kiinnostanut ja ollut lähellä sydäntä. Kai sitä voisi sanoa, että uskon muinaisiin jumaliin :--D
Hassua, että mä vielä vuosi sitten melkein vihasin uskontoja. Nyt ne ovat yksi lempiaiheistani. Koulussakaan en ole koskaan saanut mistään muusta reaaliaineesta kymppiä kuin äikästä - mutta lukioon siirryttyäni aloin suorastaan rokkaamaan uskonnontunneilla. Kymppejä kilisi, haha!
PoistaKreikkalaiset jumalat on hurjan kiehtovia. Niiden syntytarinat on niin absurdeja :D
Kiitos kommentistasi♥!
Sit kun meitsi tulee kuopioo (nästa veckan) voidaa vaik viettää joku yö ulkona juttelemassa uskonnoista ! :'D
VastaaPoistaMä uskon lähinnä energiaan -> energiaa on kaikkialla, sitä on kaikessa ja se vaikuttaa kaikkeen = ihan sama juttu mitä jumalasta sanotaan. Mun näkemyksen mukaan esim. jeesus on kans uskonu tähän samaan. Energia on kuitenki niin abstrakti asia, et se voi olla vaikea ymmärtää, joten rakas jesse selitti sen niin et "hei, kuvittele et se on joku jätkä joka vaikuttaa kaikkeen, mut sitä ei voi nähdä." Huomattavasti helpompi ymmärtää, koska joku henkilö on kuitenki ihan konkreettinen asia ! Ja siitä sitten lähti ajatus Jumalasta, joka on mies pitkini partoineen tuolla jossain pilven reunalla !
Sun kantsii kattoo yks leffa, selventää asioita potenssiin miljoona, voidaa kattoo vaik yhes jos haluut ! Siinä selitetään niin hyvin miten energia ja law of atraction toimii !
Et jos vaikka kuopiossa sitten jutellaan lisää ? :)
ps mun ala-arvonen kielioppi täs kommentis hieman hämmentää mutta noh....
Voi, mä olen niin ihastuneen yllättynyt miten monenlaista uskonnollisuutta tähän postaukseen sainkaan! Luulin, että nykyään kaikki väittävät olevansa perinpohjaisesti ateisteja.
PoistaMä muistan, että vaihdettiin muutama sana tästä energiasta silloin D:n keikkajonossa. Oon erittäin halukas kuulemaan lisää kunhan eksyt tännepäin. Energia vaikuttaa sellaiselta asialta, jonka mä itämaisine ajatuksineni varmasti tykkäisin omaksua. Synkretismi on hauskaa. Ehkä musta tuleekin energiahindu? :D
Katsotaan se leffa ja pulistaan läpi yön♥ Ootan innolla!
Uskon kyl et tykkäät ! + se leffa kans auttaa ihan hullun paljon ihan normi elämän elämisessä, se on niin must-to-see !
VastaaPoistaJa kato kylhän mäkin pari vuotta sitten olin ateisti; sit kasvoin vähän isommaks ja aloin ihan oikeesti miettimään et mikä kiinnostaa ja tuntuu hyvälle eikä enää oo niin väliä et onko "cool ateisti koska jumalaan uskominen on noloo" :'D
Uskonnot on tosiaan aihe, josta saa aikaan paljon keskustelua. Kerran koulussakin tuli käytettyä lähes kokonainen 70min historiantunnista siihen kun keskusteltiin siitä, tuputetaanko ala-asteella liikaa kristinuskoa. Ite pidän itteäni aikalailla ateistina, vaikka luterilaiseen kirkkoon kuulunkin. Ei mun pieneen päähän mahdu, että olis jotain meitä suurempaa voimaa. Maailma on maailma, me ollaan me - mulle riittää kaikki tieteelliset selitykset noihin ja jos ei jotain osata selittää niin se ja sama.
VastaaPoistaImo kristinuskon opetukset muista huolehtimisesta, oikeasta ja väärästä yms. on hyviä juttuja, mutta niitä voi pohtia ihan itsekseenkin tai ilman mitään Jeesuksia ja Jumalia. Itse en näitä 'ihme'juttuja vain osaa käsittää, ja vaikka ne olisivatkin vertauskuvia niin niistä puhutaan kuin ne olisivat konkreettisesti olemassa:/
Mun pari kivaa kaveria ovat aika reippaastikin mukana kirkon toiminnassa ja uskovat 'kunnolla', ja se on mulle okei. Uskokoot mihin uskoo, ei mun ajatusmalli ole 'se ainut ja oikea', ei todellakaan. Toisinaan kyllä huomaan ajattelevani pelkkää 'öö'tä ja pisteitä, kun mm. bongaan näiden kavereideni blogeista tekstiä luokkaa: 'tunsin silloin vahvasti Jumalan läsnäolon', mutta.. Kunhan eivät väkisin ala tuputtaa mulle mitään niin jes:'D
[i]""Lisäksi kirkoissa lähdetään siitä oletuksesta, että jokainen kirkkoon tullut uskoo kristinuskon jumalaan."
Kirkoissa kyllä lähdetään oletuksesta, mutta mä puhun koko systeemistä. Meillä ei ole aikuiskastetta. Suurin osa meistä kastetaan uskontoon ennen kuin osaamme käyttää pieniä aivojamme päättääksemme itse. Meille syötetään Jeesuksia ja Jumalia oppiaineena, johon lapsina uskomme totuutena."[/i]
Tuosta olen niin samaa mieltä kadan kanssa! Satun tosiaan kuulumaan luterilaiseen kirkkoon, mutten usko Jumalaan tai vastaaviin, mutta eipä sitä paljoa mm. siellä ala-asteella kyselty, eikä mulla sillon ollut vielä mitään mielipidettäkään asiasta. Jos kuuluit kirkkoon niin mars vaan uskonnontunneille, kirkkoon ja seurakunnan järjestämiin aamunavauksiin, lausu ruokarukous muun luokan kanssa ennen ruokailua (tämä tosin loppui jossain vaiheessa, kun ei enää menty koko luokan kanssa samaan aikaan syömään), opettele virsiä jopa ihan tavallisella musiikintunnilla ennen kevätkirkkoa tai vastaavaa... Näin vanhempana ajateltuna tuo kuulostaa siltä että meille voitaisiin yhtä hyvin koulussa paasata joulupukista, sen lentävistä poroista, ahkerista tontuista ja tavallisista ihmisistä, jotka saa lahjoja. Paitsi että hei, tuokin juontaa juurensa uskontoon... Kuitenkin. Tuo kaikki paasaaminen... Pelkääkö kirkko, että jos esim. uskonnonopetus poistettaisiin ja lapsikaste vaihtuisi aikuiskasteeseen niin kirkkoon kuuluvien määrä romahtaisi? Veikkaisin tuon olevan ihan aiheellinenkin pelko, mutta turha sitä on sit nyt motkottaa, kun kirkkoon kuuluu läjä ihmisiä, jotka ei edes näihin juttuihin usko, kun ihmisten ei anneta itse aikanaan päättää. Itsekin voisin ihan hyvin erota kirkosta, mutta enpä ole saanut aikaiseksi, kun ei se siihen kuuluminen paljoakaan vaikuta mun elämään.
Tuolla aiemmin mainitsemallani historiantunnilla uskonnonopetusta puolusteltiin muun muassa sillä, että uskonto on osa meidän kulttuuria joten on hyvä oppia, mitä se pitää sisällään. Oishan se ihan ok jos siinä puhuttaisiinkin pääasiassa kaikista maailmanuskonnoista ja vastaavista yleisesti, mutta kun suurin osa varsinkin ala-asteen opetuksesta sattui olemaan juurikin tätä kristinuskohöpötystä, eikä me pikkuset vielä sillon osattu ajatella mitään vertauksia vertauksia, vaan ne tuntui enemmänkin uskomattomilta tositarinoilta.
Yh, en jaksa höpöttää enempää. Tuun jatkamaan, jos tuleekin vielä jotain mieleenX'D Kiitos ja kumarrus o/
"Imo kristinuskon opetukset muista huolehtimisesta, oikeasta ja väärästä yms. on hyviä juttuja, mutta niitä voi pohtia ihan itsekseenkin tai ilman mitään Jeesuksia ja Jumalia."
PoistaTotta. Mihin me tarvitsemme Jumalaa kertomaan meille, että tappaminen ja aviorikos on väärin? Ihminen on kehittynyt evoluution pohjalta olennoksi, jolla on hienovarainen, mittaamaton äly. Me tajuamme syy-seuraus-suhteet - onneksi.
"Pelkääkö kirkko, että jos esim. uskonnonopetus poistettaisiin ja lapsikaste vaihtuisi aikuiskasteeseen niin kirkkoon kuuluvien määrä romahtaisi?"
Mahdollisesti. Tai sitten kyse on yksinkertaisesti rutiinista. Katolisen kirkon hirmuvallan jälkeen tapa on jäänyt kuin piikki lihaan. Miksi sitä turhaan muuttamaan lapsikastetta aikuiskasteeksi? Totta kai kirkon jäsenien määrä silloin vähenisi. Minusta se olisi silti uskon puolesta parempi vaihtoehto kuin kasvattaa sisään ihmisiä, jotka eivät usko. Miksi uskonkin pitää olla niin maallista? Jos kyse on uskosta, miksi pitää olla tekopyhä?
"Tuolla aiemmin mainitsemallani historiantunnilla uskonnonopetusta puolusteltiin muun muassa sillä, että uskonto on osa meidän kulttuuria joten on hyvä oppia, mitä se pitää sisällään. Oishan se ihan ok jos siinä puhuttaisiinkin pääasiassa kaikista maailmanuskonnoista ja vastaavista yleisesti, mutta kun suurin osa varsinkin ala-asteen opetuksesta sattui olemaan juurikin tätä kristinuskohöpötystä, eikä me pikkuset vielä sillon osattu ajatella mitään vertauksia vertauksia, vaan ne tuntui enemmänkin uskomattomilta tositarinoilta."
Tietenkin kristinuskosta puhutaan enemmän. Suurinosa suomalaisista on luterilaisia. Tuskin ne hindutkaan Intiassa opettelevat perusteellisesti vierasta uskontoa. Tämä on sinäällään hyvin sääli. Minä ainakin käyttäisin aikani mielummin johonkin buddhalaisiin elämänviisauksiin kuin Martti Lutherin teeseihin. Opetusta ei pitäisi vähentää, vaan tasapainottaa. Annetaan kaikille oikeus synkretismiin!
Kiitos kommentista! :>
Vaikka aihe ei niin sanotusti kovin kiinnosta niin pitipähän lukea. Eilen huomasin, että kommentteja oli 3 ja tänään 11.
VastaaPoistaHieman väsyneenä tajuaa sentään jotain :D
Mikä älykkyysosamäärä tähän keskusteluun oikeen tarvitseekaan! Pitää oikeen miettiä ja muistella... Tekee välillä hyvääkin :)
Mutta siis... Jaksan itsekkin hieman laittaa jotain.
"...ei vedetä rajaa hyvän ja huonon ihmisen välille."
Toi kuulostaa upealta! Ei puututa toisten asioihin, ellei se nyt vaikuta toisiin tai itseen.
"Suurin osa meistä kastetaan uskontoon ennen kuin osaamme käyttää pieniä aivojamme päättääksemme itse. Meille syötetään Jeesuksia ja Jumalia oppiaineena, johon lapsina uskomme totuutena."
Meillä ei ole vara valita. Se vapaus annetaan vanhemmille/kasvattajille, mikä kuulostaa kyllä todella typerältä. Minun mielestäni.
"Pelkääkö kirkko, että jos esim. uskonnonopetus poistettaisiin ja lapsikaste vaihtuisi aikuiskasteeseen niin kirkkoon kuuluvien määrä romahtaisi? Veikkaisin tuon olevan ihan aiheellinenkin pelko, mutta turha sitä on sit nyt motkottaa, kun kirkkoon kuuluu läjä ihmisiä, jotka ei edes näihin juttuihin usko, kun ihmisten ei anneta itse aikanaan päättää. Itsekin voisin ihan hyvin erota kirkosta, mutta enpä ole saanut aikaiseksi, kun ei se siihen kuuluminen paljoakaan vaikuta mun elämään."
Juuri niin.Ihmisistä suurin osa kuuluu kai kirkkoon vaikkei usko yhteisön "sääntöihin". Kuulutaan yhteisöön eikä sillä ole mitään väliä eikä merkitystä.
"Tuolla aiemmin mainitsemallani historiantunnilla uskonnonopetusta puolusteltiin muun muassa sillä, että uskonto on osa meidän kulttuuria joten on hyvä oppia, mitä se pitää sisällään. Oishan se ihan ok jos siinä puhuttaisiinkin pääasiassa kaikista maailmanuskonnoista ja vastaavista yleisesti, mutta kun suurin osa varsinkin ala-asteen opetuksesta sattui olemaan juurikin tätä kristinuskohöpötystä, eikä me pikkuset vielä sillon osattu ajatella mitään vertauksia vertauksia, vaan ne tuntui enemmänkin uskomattomilta tositarinoilta."
Juuri näin ^^ Ja sitten kun opetetaan pienenä jotain niin ne asiat ei kovin muutu aikuistuessaan. Pikkuinen kuuluu kirkkoon eikä ole mitään päätöksenteko kykyä niin paljoa.
Itse kuulu kirkkoon, mutta... Ei sillä ole minulle niinkään merkitystä. Okei, voit toimia kummina, mennä naimisiin kirkossa, saat lapsesi kastettua, äänestää kirkon vaaleissa, jne (jos nyt unohdin jtn). Itse en koe noita asioita tarpeelliseksi itselleni.
Olen miettinytkin, että eroan kirkosta. Kunhan saan itseni tehtyä jotain sen eteen.
Palaten muuten tuohon, että kun jo pienenä kuulut johonkin kirkkoon niin silloin olet uskonnon tunnilla jne. Millainen olisi se todellisuus, missä olisi joitain tunteja, jolloin käytäisiin kaikkia uskontoja päällisin puolin läpi?
Ei kenenkään tarvitse uskoa mihinkään uskontoon. Itse olen sitä mieltä, että kaikki saavat uskoa mihinkä haluavat, kunhan sitä ei käytetä tekosyynä tehdä jotain pahaa toisille eikä omaa uskontoaan tuputeta väkipakolla toisille. Jätetään toiset rauhaan, jos ei aihe kiinnosta.
Toivon, että kaikilla olisi vapaus kiinnostua asiasta tai olla kiinnostumatta.
~R
"Juuri niin. Ihmisistä suurin osa kuuluu kai kirkkoon vaikkei usko yhteisön "sääntöihin". Kuulutaan yhteisöön eikä sillä ole mitään väliä eikä merkitystä."
PoistaTähän kirkon pitäisi kiinnittää huomiota. Jos yhteisö on tekopyhä, kirkkokin on. Miksi valita iso kourallinen epäuskovia kuin pieni määrä sellaisia, jotka uskovat tai haluavat vapaasta tahdostaan liittyä kirkkoon?
Itsekin suunnittelin eroavani kirkosta, mutta se päätös on vielä vaakalaudalla. Haluaisin ehkä kirkkohäät, mutta - jos nyt ylipäätään valitsen miehen elämänkumppanikseni - se ei ole välttämätöntä. En myöskään halua olla tekopyhä.
"Millainen olisi se todellisuus, missä olisi joitain tunteja, jolloin käytäisiin kaikkia uskontoja päällisin puolin läpi?"
Nopeasti ajateltuna luulen, että eri uskontokuntia olisi kaikkialla huomattavasti enemmän. Suomessakin saattaisi asua vaikka vain 30% kristittyjä, mistäs sitä tietää. Olisi kiinnostava nähdä, millainen maailmankaikkeus silloin olisi - sotkuisempi vai selkeämpi?
Uskonto on valitettavasti myös vallan ja sodankäynnin väline, vaikka me usein pidämmekin sitä ainoastaan rauhan ja rakkauden sanomana. Uskonto antaa valtiolle tekosyyn hyökätä toista "vääräuskoista" valtiota vastaan. Sillä voitetaan kansalaisten tuki.
Taas kerran suuri kiitos kommentistasi♥
Toivottavasti päiväsi ovat valoisia ja lämpimiä sateisesta kesäsäästä huolimatta♥
Kirjoitan pelkuruuttani nyt anonyyminä, koska en normaalisti puhu tästä - haluan pitää tämän "salaisuutena" jonka minun mielipiteekseni tietävät vain lähimmät ystäväni enkä julkistaa sitä omana itsenäni.
VastaaPoistaSe, mitä sanot itämaisista uskonnoista, on fiksua ja oikeastaan myös totta - ne ovat enemmän rauhaajarakkautta-uskontoja kuin esimerkiksi kristinusko (tai mitä se on ollut) tai vaikkapa nykyään islam. On hengenvaarallista elää joissakin arabimaissa kristittynä, tai jonkin muun uskonnon kuin islamin edustajana. En voi sanoa enempää itämaisista uskonnoista, sillä en ole totta puhuakseni kovinkaan perehtynyt niihin. Buddhan patsaat tosin ovat minustakin "kauniita" samalla tavalla kuin sinusta: nauravaisesta tai rauhallisesta isosta miehestä saa kauniimman mielikuvan, kuin ristillä kituvasta, ruoskitusta Jeesuksesta vaikka ristin symboliikka ylösnousemuksen kautta onkin muu. Kristinusko pitää marttyyreista.
Kristinusko ei oikeastaan ole perseestä, jotkut kristityt vain ovat perseestä. Uskovaiset itse tekevät uskonnostaan kauhean. Vaikka uskonto onkin kulttuurista ja muunmuassa valtiolliset juhlapyhät tulevat monet uskonnosta, en hyväksy _tunnustuksellista_ uskonnonopetusta kouluissa. Sen sijaan sellainen uskonnonopetus, jossa ei käsketä ketään uskomaan tai sanota, mikä on totuus ja mikä ei, on hyvä, enemmän yläasteen tai lukion uskontoa lähentelevä. Ehkä ala-asteelta tulisi poistaa uskonnon opetus. Kirkon ja koulun, kirkon ja valtion, ei tulisi kulkea käsi kädessä. Uskonto tai uskonnottomuus on Skandinaviassa henkilökohtaista - siitä pitäisi tehdä sellaista myös lain silmissä ja lakkauttaa sen tunnustuksellinen opetus alakouluissa.
En usko jumalaan, mutta jos minun tulisi valita itselleni uskonto, kääntyisin juutalaiseksi. En kapinoidakseni, vaan siksi, että sekin on joustava uskonto. Tavallaan. Tietenkään ääriuskonnolliset liikkeet kuten vaikka hasidismi Yhdysvalloissa tai ortodoksijuutalaisuus eivät ole mitään joustavia ja niiden kannattajat elävät tiukasti Tooran mukaan, mutta jo käsite "konservatiivijuutalaisuus" on venyvä. Voi todella olla jo harras uskovainen, tai sitten moderni tapauskovainen. Niinhän kristinuskossakin, eikös juu?
Asiassa on yksi mutta, jonka minulle esitti eräs tapaamani juutalainen mies. (Mukava kaveri, muuten.) Kristinuskohan painottaa kaikessa uskovaisuudessa jumaluskon pakollisuutta, tai näin oman kokemukseni mukaan voisin myöntää. Juutalaisuus, tai uusimmat suuntaukset, sanoo muuta. Voi olla agnostikko juutalainen, kuten tämä mies itseään luonnehti. Ei voi olla agnostikko kristitty taikka agnostikko muslimi.
Tämä koskee lähinnä juutalaisuuden uudempia, vapaamielisempiä suuntauksia. Liberaalijuutalaiset ovat uudistaneet uskontoaan vähentämällä sukupuolista erottelua sekä uskonnollisia rituaaleja ja korostamalla nykyaikaisuutta, moniarvoisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Joku voi olla eri mieltä, mutta minusta se kuulostaa hyvin paljon vapaamielisemmältä kuin meidän luterilaisuutemme. Ajatus "valitusta kansasta" on kadonnut juutalaisuudesta - muut ovat yhtä arvokkaita, "valittuja" ei olekaan. Tämä kuulostaa minun korvaani hyvin paljon paremmalta, kuin monien uskontojen ja lahkojen "me olemme oikeassa, te menette helvettiin"-ajattelu.
Voisin kääntyä, mutta en luultavasti tule tekemään sitä. En siksi, että en voi sanoa uskovani jumalaan, vaan lähinnä siksi että en tarvitse elämääni uskontoa. Tällä hetkellä. Asia voi muuttua, kuten me kaikki muutumme. Jos joskus tarvitsen, liityn Helsingin juutalaiseen seurakuntaan.
Mitä monimuotoisempaa ja hyväksyvämpää uskonto on, sen "parempaa" se on. Tämä on varmaankin erittäin sekava ja outo kirjoitus, asia on myös osin vaikea selittää. Halusin vain sanoa aiheeseen jotain, vaikken tiedä kuinka relevantti kirjoitus tämä lopulta oli, mutta toivon että pointtini kävi selväksi.
On täysin ymmärrettävää kirjoittaa nimettömänä. Uskonto on meille hyvin henkilökohtainen aihe.
Poista"Uskovaiset itse tekevät uskonnostaan kauhean."
Totta. Uskonnoista on vuosisatojen kuluessa muovautunut oikea organisaatio, jolla on toisinaan palveltu valtiota, toisinaan kirkkoa itseään. Itsekkäät ihmiset ovat turmelleet alkuperäisiä opetuksia ja lopulta myös maallistaneet ne. Luonnonläheisyyttä on turha tavoitella mistään suuruskonnosta, jos on sellaista vailla. Olisi joskus hauskaa päästä ajassa taaksepäin ja kuulla, mitä Jeesus Nasaretilainen oikeasti opetti. Me voisimme yllättyä.
"Ehkä ala-asteelta tulisi poistaa uskonnon opetus. Kirkon ja koulun, kirkon ja valtion, ei tulisi kulkea käsi kädessä. Uskonto tai uskonnottomuus on Skandinaviassa henkilökohtaista - siitä pitäisi tehdä sellaista myös lain silmissä ja lakkauttaa sen tunnustuksellinen opetus alakouluissa."
Vau, tässä on tosi hyviä pointteja! Olen täysin samaa mieltä. Uskonto pitäisi syöttää sellaiseen maaperään, joka on jo kehittänyt aivot, eikä enää kakkaa vaippaan tai puklua olkapäälle. Valtion ja kirkon suhde olisi myös lyötävä rikki. Mielestäni esimerkiksi homoilla olisi oikeus mennä naimisiin, mutta valtion, ei kirkon, kautta.
"Tämä koskee lähinnä juutalaisuuden uudempia, vapaamielisempiä suuntauksia. Liberaalijuutalaiset ovat uudistaneet uskontoaan vähentämällä sukupuolista erottelua sekä uskonnollisia rituaaleja ja korostamalla nykyaikaisuutta, moniarvoisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Joku voi olla eri mieltä, mutta minusta se kuulostaa hyvin paljon vapaamielisemmältä kuin meidän luterilaisuutemme. Ajatus "valitusta kansasta" on kadonnut juutalaisuudesta - muut ovat yhtä arvokkaita, "valittuja" ei olekaan. Tämä kuulostaa minun korvaani hyvin paljon paremmalta, kuin monien uskontojen ja lahkojen "me olemme oikeassa, te menette helvettiin"-ajattelu."
En ole koskaan järin perehtynyt juutalaisuuteen - valitettavasti. Tämä vapaamielisempi suuntaushan kuulostaa erittäin hyvältä! Vaikka en ole asiaan perehtynyt osatakseni muodostaa täydellistä mielipidettä, liittyisin kyllä mielummin kanssasi juutalaiseksi kuin jatkaisin kristinuskossa. Tosin mä en koskaan usko liittyväni mihinkään, en edes hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen, joista olen niin innostunut. Sekoitan mielenkiintoisten uskontojen tärkeimmät ainesosat ja rakennan niistä itselleni vaihtoehtoisen uskonnon, elämänviisauden, jonka pohjalta elän ja muodostan moraalini.
"Mitä monimuotoisempaa ja hyväksyvämpää uskonto on, sen "parempaa" se on. Tämä on varmaankin erittäin sekava ja outo kirjoitus, asia on myös osin vaikea selittää. Halusin vain sanoa aiheeseen jotain, vaikken tiedä kuinka relevantti kirjoitus tämä lopulta oli, mutta toivon että pointtini kävi selväksi."
Kommenttisi oli hyvin selkeä ja sitä oli todella mielenkiintoista lukea! Kiitos, että jaksoit vaivautua!
Mä olen tällä hetkellä töissä, joten siitä kommenttini lyhyys johtuu nyt, mutta pakko oli kommentoida.
VastaaPoistaAihe on mulle erittäin läheinen (tiedät/arvaat ehkä miksi) ja mä rakastan viettää aikaa puhuen uskonnoista ihmisten kanssa. Sattuneestä syystä mun keskusteluissa päädytään yleensä jehovantodistajiin ja niiden opetusten epäkohtiin, mutta osaan kyllä keskustella vaikka mistä muustakin. :D
Kaikkein antoisinta keskustelu on nimenomaan erilaisten uskontokuntien edustajien kanssa. Tai niiden, jotka on kokenu jonkun uskontokunnan henkilökohtaisesti, muttei enää kuulu tai tunnusta oppeja omakseen. Saa monia perspektiivejä, saa uutta tietoa ja voi kyseenalaistaa ja tulla kyseenalaistetuksi. Mulla ei oo pitkään aikaan ollu sellasta keskusteluseuraa kunnolla, paitsi tietysti Mikaela. Kun mulla ei oikein näitä tuttavia täällä Helsingissä ole, joiden kanssa tulis hengattua...
Itse mä sanoisin olevani ehkäpä agnostikko. Tai en tiedä. Mä en oikeastaan osaa sanoa, koska mä en ehkä osaa uskoa. Mullakin on ollu vaiheeni, että oon uskonu ("Mun sydämeen mahtuu pieni Jeesus!" Ronja 4v.) Jumalaan ja tällai, mutta nykyään mä en oikein osaa uskoa.
Toisaalta jotain voi ollakin jossain, mutten tiedä mitä. Toisaalta mitään ei ehkä olekaan ja elämä onkin ihan tarkoituksetonta ja turhaa. Aika karua, mutta eihän me sitä tiedetä, eikä voida koskaan tietäkään. Ihmisen ymmärrys ei riitä näihin asioihin, me voidaan vaan arvuutella ja uskoa. Nimenomaan vain uskoa, ei tietää.
Se siinä onkin niin kivaa, että meidän ei oikeasti edes tarvitse tietää. Me voidaan tutkia, etsiä tietoa, pohtia ja päättää itse, mikä meidän omaan elämään ja maailmankuvaan parhaiten sopii. Mun elämään ehkä sopii se, että mä ikuisesti etsin sitä oikeaa. Tutkin. Uskontotiede on niin mielenkiintoista, että ei mitään rajaa.
Tää mun selitys on niin sekavaa.
Mähän kuulun kirkkoon, tietysti, koska uskonnollinen jeesusperhe ja lapsikaste. Oon mä miettiny kirkosta eroamistakin, koska onhan se vähän tekopyhää vaan kuulua kirkkoon, eikä uskoa. Mutta toisaalta taas sillä, että mä kuulun kirkkoon, mä helpotan monien ihmisten elämää. Kirkollisverollahan kustannetaan esimerkiks lasten päiväkerhoja ymsyms. toimintaa, jota ilman esimerkiks mun lapsuus olis ollu sitä, että oon yksin kotona suurimman osan ajasta tai joutunu venailee jossain koululla tai kylillä sitä, että äiti pääsee päivystyksestä tai työvuorosta. Sen sijaan mun lapsuus oli sitä, että koulun jälkeen pääsin seurakuntatalolle kavereitten kanssa leikkimään ja sain siellä välipalaa ja pelattiin kaikkia pelejä. Ainut, missä se uskonnollisuus näkyi, oli se, että laulettiin ennen ruokaa joku virsi. Mutta sekin oli sillon hauskaa, kilpailtiin aina, kuka saa hienoimman laulukirjan... :D
Idän uskonnot, kuten myös länsimaiset varhaisuskonnot on niin mielenkiintoisia, että musta olis kiva joskus matkustaa niiden syntyajoille ja keskustella niiden ihmisten kanssa. Mä haluaisin myös tavata joskus jonkun, joka uskoo Kalevalaan tai johonkin muuhun tällaseen eepokseen! Myös esimerkiks wiccalaisuus kiinnostaa mua ihan älyttömästi, enkä mä vaan koskaan saa uusista uskonnoista tarpeekseni. Voisin kuunnella niistä sadan tunnin luentoja ja silti janota lisää tietoa. Periaatteessa voisin lähteä opiskelemaan uskontotieteitä yliopistoon, mutta mua kiinnostais niin monet uskonnot,etten sais niitä kaikkia opiskeltua.
VastaaPoistaKoulussa mä en todellakaan kannata tunnustuksellista uskonnonopetusta. Mä olen sitä mieltä, että elämänkatsomustieto olis ihan älyttömän hyvä aine kaikille koulun oppilaille, uskontokunnasta riippumatta. Se on yleissivistävä aine, oikeasti. Mä opin siellä tunneilla paljon monista eri uskonnoista ilman sitä oletusta, että kristinuskoa opetetaan eniten. Me puhuttiin buddhalaisuudesta ja idän uskonnoistakin enemmän, kun kristinuskosta jättämättä kuitenkaan kristinuskoa kokonaan pois. Me vertailtiin erilaisia maailmankuvia ja elämänkatsomuksia ja saatiin jokainen kertoa omia mielipiteitä niin, että opettaja vaan kyseenalaisti meitä, eikä mulle koskaan selvinny, mitä mieltä se itse asioista oli. Se vaan näytti meille, missä kohdissa meidän argumenteissä oli vähän puutteita ja mitä pitäis vielä miettiä enemmän.
ET1 oli koko lukion ihanin reaalikurssi. Aivot siellä tunneilla aina kihelmöi ja ajatus lensi.
Uskonnonvapaus on mahtava asia. Pitää perustaa joku keskusteluryhmä, joka kokoontuis aina keskustelemaan, niin sais tyydytystä siihen janoon puhua uskonnoista.
Uskonto ajatuksena on hieno, ihana ja turvallinen, ihmiset sen pilaa, kuten monet mutukin on tässä jo todennu.
Sitä paitsi erityisesti kristityt on siinä tekopyhiä, että ne puhuu Jumalan puolesta. Jos on oikeasti olemassa Jumala, joka on luonu kaiken ja on kaiken Isä ja kaikki se, mitä se on, ei _kukaan_ ihminen ole oikeutettu sanomaan, että "Jumala sanoo..." tai "Jumala ei hyväksy..." tai vastaavaa.
Nyt mun kahdeksan minuutin breikki loppuu, eli en voi enempää kirjotella, mutta toivottavasti saat tästä kommentista edes jotain irti! Joskus nähdään ja keskustellaan uskonnoista ja maailmasta paljon.
"Mä olen tällä hetkellä töissä, joten siitä kommenttini lyhyys johtuu nyt, mutta pakko oli kommentoida."
PoistaSulla on nopeat sormet! Mä en varmasti saisi näin selkeää kommenttia näpyteltyä kahdeksassa minuutissa.
"Sattuneestä syystä mun keskusteluissa päädytään yleensä jehovantodistajiin ja niiden opetusten epäkohtiin, mutta osaan kyllä keskustella vaikka mistä muustakin. :D"
Me ollaan tavattu liikaa keikkajonoissa ja liian vähän kahviloissa/puistoissa/missä tahansa muualla. Joskus saat pitää mulle pitkän luennon siitä, mikä jehovantodistajien opetuksissa on nurinkurista tai muuten vain kyseenalaistettavaa. Se taitaakin juutalaisuuden ohella olla yksi niistä uskonnoista, joista tiedän hyvin, hyvin vähän, ja koska uskonnot ovat jotain, mistä haluan tietää kaiken, en kestä tätä tiedottomuutta.
"Kaikkein antoisinta keskustelu on nimenomaan erilaisten uskontokuntien edustajien kanssa. Tai niiden, jotka on kokenu jonkun uskontokunnan henkilökohtaisesti, muttei enää kuulu tai tunnusta oppeja omakseen. Saa monia perspektiivejä, saa uutta tietoa ja voi kyseenalaistaa ja tulla kyseenalaistetuksi."
Mä en valitettavasti ole keskustellut kuin yhden erikoisen uskontokunnan edustajan kanssa. Egyptissä tuttuni Sam David kertoi mulle kaiken vanhoista uskonnoista, myyteistä ja jumalista, mutta koska olen tyhmä, olen jo unohtanut melkein kaiken. Typerää, että en kirjoittanut mitään ylös. Se näytti mulle papyrys-paperille maalatuista kuvista jumalat ja kertoi, miten jokaiseen kuvaan sisältyi oma tarinansa. Se jakoi mulle kaiken, mitä tiesi kulttuuristaan. Sen antoisampaa keskustelua mulla on tuskin ollut koskaan.
"("Mun sydämeen mahtuu pieni Jeesus!" Ronja 4v.)"
Emmi 9v piti mökillä jumalanpalveluksia sammaloituneen kiven päältä ja lauloi Lensi maahan enkeliä haudatessaan minkinloukkuun kuollutta oravaa koivupuun juureen. I feel u, bro.
Uskonnoissa on ihanaa juuri se, että me voidaan rikkoa faktan rajat ja olla välittämättä siitä, ettei mikään perustele oikeaksi tai vääräksi sitä, mihin uskomme. Silti se jättää ihmisen kuin kissanpennun kadunkulmaan. Onko jumalani olemassa vai eikö ole? Olenko yksin, olenko pelastettu? Tälläinen fiilistely voi tehdä ihmisestä tyhjänkin.
"Mutta toisaalta taas sillä, että mä kuulun kirkkoon, mä helpotan monien ihmisten elämää."
Oot ehkä mun ainoa kohtalontoveri, joka on tähän mennessä ollut kanssani samaa mieltä kirkollisverosta. Yleensä ihmiset haluavat karkuun kirkosta juuri sen takia, mutta mä - tyypillisen ernuna - harkitsen jääväni, koska tiedän, että raha menee hyvään tarkoitukseen. Mutta voihan sitä ehkä tehdä niinkin, että eroaa kirkosta, mutta tukee sitä silti rahallisesti?
"Idän uskonnot, kuten myös länsimaiset varhaisuskonnot on niin mielenkiintoisia, että musta olis kiva joskus matkustaa niiden syntyajoille ja keskustella niiden ihmisten kanssa."
Et arvaa, miten monesti olen haaveillut matkustavani joskus Intiaan tai kolmannen kerran Thaimaaseen. Sillä kerralla osallistuisin uskontoon, ostaisin katukujalta pieneen puuhäkkiin vangitun keltasirkun ja päästäisin sen rakkauden ja vapauden kunnioituksen tähden vapaaksi kullatun, nauravan buddhapatsaan edessä. Ei hitto, miten mahtava fiilis sellaisesta tulisi.
"Periaatteessa voisin lähteä opiskelemaan uskontotieteitä yliopistoon, mutta mua kiinnostais niin monet uskonnot,etten sais niitä kaikkia opiskeltua."
PoistaMä olen ottanut uskontotieteistä itselleni varasuunnitelman. Ellen toisellakaan yrityksellä pääse yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä, haen uskontotieteisiin. Sinne on kuulemma aika helppo päästä. Ystäväni mukaan sieltä on myös mahdollista valmistua uskonnon maikaksi, mikä ois mulle niin ihanteellista!
"Me vertailtiin erilaisia maailmankuvia ja elämänkatsomuksia ja saatiin jokainen kertoa omia mielipiteitä niin, että opettaja vaan kyseenalaisti meitä, eikä mulle koskaan selvinny, mitä mieltä se itse asioista oli."
Eiköhän haeta ensin politiikkaan ja vaadita elämänkatsomustietoa uskonnon ohelle tai sen tilalle. Kuulostaa mahtavalta!
Keskusteluryhmä olisi myös jotain niin mahtavaa. Ilmoitin itseni ensi vuodeksi muutamalle kurssille, joissa pohditaan uskonto- ja etiikkakysymyksiä kahvikupit kätösissä. Toinen niistä oli linkitetty myös tunteisiin ja ihmisyyteen ja se taisi kestää vain viikonlopun verran. Parista päivästä yksi kurssimerkintä? Kyllä kelpaa! Sitä paitsi nuo kurssivat ovat olleet oppilaiden syvästi kehumia. Niissä on kuulemma on ihan uskomaton ryhmähenki. Odotan siis innolla.
Kiitos kahdeksan minuutin pikakommentistasi! Nostan edelleen hattua. Mulla meni vastaamiseen ainakin kuusitoista minuuttia!
Uskonto aiheiset postaukset tuntuvat keräävän hyvin paljon huomiota ja pitkiä kommentteja (mikä on tietenkin hyvä asia).
VastaaPoistaItse en kuulu kirkkoon, enkä millään tavalla haluaisi ollakkaan osa kristinuskoa. Menneisyys kuulostaa kamalalta, tuntuu että sitä tuputetaan (jehovat/Jeesustyypit jotka yrittävät käydä ovella yms.) ja muutenkin tuntuu että siinä on jotain vialla - ei minun juttuni.
En ole kuitenkaan vielä yhtään perillä siitä, mikä oma uskontoni on, vai olisiko se mikään. Toisaalta olisi hienoa kuulua johonkin uskontoon ja löytää itsensä sitä kautta, mutta tuntuu että samaistuu moniin erilaisiin, että sen tietyn löytäminen on mahdotonta. Kuulostaa muutenkin minulta, en samaistu täysin yhtään mihinkään.
En viitsi poimia mistään mitään lauseita, ja alkaa sitomaan niihin omia mielipiteitäni. Pidän uskonnoista puhumista jotenkin hankalana, ja on turha toisaalta edes yrittää saada omaa mielipidettään täysin ympäripyöreästi ymmärretyksi. Olen huono selittämään asioista, mistä en tiedä tarpeeksi. Voiko uskonnoista koskaan tietää tarpeeksi?
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos saisin lukea tämän aiheen postauksia sinulta enemmänkin. Pidän siitä, että näistä asioista kirjoitetaan pohtivasti. :]
Ps. Välähti muuten juuri, että minäkin taisin varovasti kirjoittaa jotain tämänsuuntaista yksi päivä: http://learningtobestrongenough.blogspot.fi/2012/05/what-do-i-believe-how-do-they-affect-my.html#comment-form Tuntuu että tuo teksti on aivan mahdottoman surkea, mutten osaa oikein käsitellä tällaisia (kuten taisin sanoakkin aikaisemmin).