Hetki sitten minua väsytti niin, että olisin voinut lyödä jotakuta saadakseni nukkua. Olin kuin yliväsynyt eläin, valmis puremaan ja raapimaan häätääkseni pois uneni potentiaaliset häiritsijät. On omituista olla niin ahdistunut väsymyksen takia. Aivan kuin en olisi nukkunut vuosiin. Nukuin eilen päiväunet ja sitä edeltävänä yönä vaivuin sänkyyn jo kymmeneltä. Silti väsyttää ihan koko ajan. Silti olisin vaikka voinut lyödä. Mutta kun hän lähtee, sulkee oven murahtaen takanaan ja katoaa rappukäytävään, minä taivun pystyyn sängystä ja säikähdän tyhjyyttä. Vaellan hajamielisenä jääkaapille. Rintaa kivistää. Vastaan tekstiviestiin kuin olisin humalassa. Sekava vastaus, jonka seassa ammottaa ruma kirjoitusvirhe. Lähetän sen silti.
Valkoviini on kylmässä, mutta en avaa sitä. Syön sen sijaan kupillisen jäätelöä, vaikka minulla ei ole nälkä, ja laahustan sänkyyn, sammutan valot, katoan peiton alle ja odotan. Väsymys ei palaa. Huoneistossa huojuu epämielyttävä levottomuus. Väsynyt seinäkello raksuttaa pöydällä, varjot nuolevat seiniä kuin koiranpennut, hiljaisuus sublimoituu. En osaa olla.
Nousen sängystä. Avaan läppärin ja annan tunneoksennuksen valua tyhjille rivistöille. Avaan sälekaihtimet. Jaksan odottaa sinua hetken, mutta sitten väsymys palaa. Se kävelee sisälleni käsikädessä emotionaalisen lauhtumisen kanssa.
Tik-tak.
Valkoviini on kylmässä, mutta en avaa sitä. Syön sen sijaan kupillisen jäätelöä, vaikka minulla ei ole nälkä, ja laahustan sänkyyn, sammutan valot, katoan peiton alle ja odotan. Väsymys ei palaa. Huoneistossa huojuu epämielyttävä levottomuus. Väsynyt seinäkello raksuttaa pöydällä, varjot nuolevat seiniä kuin koiranpennut, hiljaisuus sublimoituu. En osaa olla.
Nousen sängystä. Avaan läppärin ja annan tunneoksennuksen valua tyhjille rivistöille. Avaan sälekaihtimet. Jaksan odottaa sinua hetken, mutta sitten väsymys palaa. Se kävelee sisälleni käsikädessä emotionaalisen lauhtumisen kanssa.
Tik-tak.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos