Se on kätkettynä kaikkeen

Joskus häkellyn siitä, miten äkkiä menen rikki. Säikähdän kuoreni haurautta kuin se ei olisi minun ihoni, minun äärirajojani värittävä seitinohut kalvo. Pysähdyn mittaamaan peloissani sieluni loputonta syvyyttä, mieltä joka on kuin jäämeri, kunnes jotain tapahtuu. Olen niin rikki, että sattuu, että uikutan auton takapenkillä tai suihkun lattialla, kunnes aurinko kohoaa, kunnes aamutee maistuu silkiltä ja hunajalta, kunnes sinä kosketat selkäni kaarta ja sukellat minuun aamuyön tummanpuhuvassa hohteessa.

Ja sitten säikähdän, miten äkkiä ja yllättäen koen olevani maailmankaikkeuden onnellisin olento.

Se on kätkettynä kaikkeen
Pieniin vihjeisiin
Leikinlaskuun ja
Katseisiin 

Se kätketty on hymyysi
Ja hiustesi tuoksuun
Kuin lämmin tuuli
Se lävitseni käy 

Se on kätkettynä kaikkeen
Kätkettynä kaikkeen
Mitä välillämme on 

Alakerta on kuin boheemi taitelija-asunto. Vaatteita on lattialla sikin sokin, ja me nukumme patjoilla ja tyynyillä kuin kaksi köyhää opiskelijaa. Teen kuskuswokkia niin paljon, että siitä söisi koko Afrikka. Ja sitten olen taas surullinen, koska haluan sukeltaa musiikkiin, enkä saa. Muut haluavat puhua, minä tahtoisin vain keinua keinumistani kunnes olen taas iloinen.

Aamullakin olen hetken aikaa hauras. Mutta sitten nauran, sillä löydän mustan kagastakin taskusta peukalon pituisen pienen minisitruunan. Halkaisen sen kahtia ja ojennan toisen puolikkaan sinulle.

Ehkä se on tämä pimeä, joka kuristaa minua välillä, mutta hei, VAIN VÄLILLÄ. Olen ylpeä, etten ole antanut periksi, vaikka aurinko ei enää jaksakaan laiskotella taivaankannella koko pitkää päivää. 
Nykyään hymyily on tärkeämpää kuin itsesääli, vaikka jälkimmäinen on mitä suurin lähde inspiraatiolle.