Sen verran voin sanoa, että mun blogi koki mahtavan energiapiikin, kun sain Amandan takaisin Suomeen. Kuvia on taas paljon enemmän. Tiedän vain harvan yhtä kuvausintoisen ihmisen, joten ei tätä fiilistä voi kuin rakastaa. Kaikki tylsät hypärit ja maagiset vesipisarat otetaan aina käyttöön niiden löytyessä - ja kuvia virtaa niin paljon, ettei mun matikkapää kykene laskemaan niin suuria lukuja.
Alla pari esimerkkiä noista vesipisaroiden innoittamista kuvista. Tykkään molemmista ihan hurjasti. Mä en ees tajunnut koko kaidetta kävellessäni sen ohi, mutta Amanda huudahti vierestä että kömmihän tonne - ja mä kömmin. Nilkkurit sai ankaran lumipesun, mutta saatiinpas ainakin hyviä otoksia!
Voisin valittaa lukuisia itkuvirsiä siitä, miten en pidä mun vähän liian hennoista ja pienistä kasvonpiirteistä (huulet, yhyy!), mutta tyydynkin toteamaan, että aika vangitseva kuva jopa mallista itsestään!
Hypärillä kokeiltiin koulun käytävillä kuvia, joissa laitettiin kameraan vähän pidempi valoitusaika. Sitten pyörittiin hulluna ja kokeiltiin mitä älyvapaimpia poseja. Yhdessä kuvassa näyttää ihan siltä että Amanda ois kadottanut kätensä. Huomatkaa taustalla koreilevan tummanpuhuvan taulun upeat koukerot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos