Viimeinen koeviikko on kuin naskalihampainen hirviö kiinni niskani ihossa. Yritän samanaikaisesti keskittyä kirjoituksiin ja espanjan kielioppiin ja hyppiä kyykkyhyppyjä ja tiskata keittiössä kohoavan likatiskivuoren pois päiväjärjestyksestä.
Reilu tunti joogassa työntää stressiin hetkeksi syrjään, mutta kaikki se lamaannuttava kauhu liukuu takaisin rintalastan alle astuessani ulos pakkaseen.
Äiti heittää minut joogasta kauppaan, ostan viimeisellä kuudella eurollani kaksi banaania, kaksi omenaa ja rasvatonta jogurttia. Kotona huokaan raskaasti, itken vähän ja käärin hihat. Tiskaan muutaman lautasen, muovikulhoja ja aterimia. Teen ruokaa, syön, päivitän nopeasti facebookin ja bloggerin. Tuntuu että olisin vasta istahtanut alas, vaikka kello onkin jo puoli kymmenen, enkä ole vielä käynyt edes suihkussa saati tehnyt niitä kahdeksaakymmentä kyykkyhyppyä, jotka tietoisesti jätin iltaan.
Anna mun kaikki kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos