Kaikki maksaa aina liikaa
Paljon enemmän kuin arvais
Toiset sanoo ettei voi ostaa onnea, mutta se auttaa jos ei oo PeeAaa
Kun me mennään ulos huokaan aina kun lasku tuodaan
Silloin kaikki meidän haaveet hiukan kauemmas taas luistaa
Sit ne jäädä saa
Löydän itseni liian usein huojumasta värikkäiden valojen alta. Löydän kieleltäni vaaleanpunaisen pillin, suupieliltäni makean juoman. Pitäisi tehdä jotain muuta kuin tätä, pitäisi lukea. Haluan vain vapista kasaan ja antaa jonkun muun tehdä sen mitä en jaksa.
Äidinkielen tekstitaidosta käteen jäi vain paniikki.
Englannin kuuntelusta tavallista paljon huonompi tulos.
En tiedä mitä minä teen väärin. Kaikki mitä luulen osaavani, muuttuukin koehetkellä mandariinikiinaksi. No jaa, ihan sama. Syön porkkanakakkua ja kaikki on huomenna okei.
Olen iloinen siitä, että nukahdin hathajoogaan ja siitä että Olli oli täällä kokonaiset kymmenen päivää. Seuraan hymyillen ikkunalaudallani valoa kohti kurkottelevia chilipaprikanversona. On vasta helmikuu ja ne jo puskevat pieniä päitään mullan alta. Aina jossain on elämää ja ripaus kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos