Ohana on perhe

Muutin muutamia kuukausia sitten Ollin kanssa yhteen ja sen jälkeen perheeni on jäänyt mitä suurimmaksi osin taka-alalle. Ensin pidin sitä eräänlaisena siunauksena; oli mahtavaa päättää itse, milloin jaksaa imuroida ja milloin ei. Oli hykerryttävän hienoa, ettei joka toisena päivänä tarvinnut tapella paljastetuin hampain äidin kanssa, tuhlata muutenkin vähissään olevaa energiaansa turhaan kädenvääntöön. Muutto pois kotoa venytti välimatkaa kahden tulisieluisen naisen välillä. Myös veljeni, joiden riehakasta arkea seuretessani tuli enemmän eripuraa kuin sopua, olivat yllättäen poissa tieltä.

Välimatka perheen välillä on herättänyt ikävää. On ihanaa tuntea kaipausta rakkaita ihmisiä kohtaan. Ennen riitelimme liian usein, jotta yhteiselo olisi ollut pääpiirteittäin nautittavaa. Nyt kun näemme silloin tällöin ja oma tila välillämme on kasvanut, vierailu kotona on aina hyvin miellyttävää. Veljet tulevat kädet ojossa antamaan valtavan suuria ja lämpimiä halauksia. Kotiin on nykyään kiva paikka, johon tuntee halua palata.

Olen ottanut määränpääkseni nähdä perhettäni enemmän. Pyydän vanhempiani elokuviin ja syömään, käyn isän luona kokkaamassa hänelle jotain hyvää. Olen omatoiminen ja ehdotan yhteisiä tapaamisia, suostun lapsenvahdiksi mielelläni ilman palkkaakin. Laitan veljille mikrossa popparia ja katson leffaa lempipoikieni välissä. Rakkauden palo sisälläni on ihan käsittämätön. Milloin veljistä tuli niiin iki-ihania?

Kävin tänään isän kanssa cittarissa ja kannoin kassilisen kunnollista evästä sen asunnolle. Isä ei ole parhain tai innokkain kokki, joten einesruokien seassa kotitekoinen ja laadukas eväs oli kaivattua herkkua. Myös sisäinen kokkini kiljahti ilosta, kun suuressa kaupassa sai ottaa mitä vain - siis aivan mitä vain - ostoskärriin vapaasti. Opiskelijana sellaista mahdollisuutta harvoin saa.

Paistoin valtavan suuria lohimedaljonkeja, tein uunissa rosmariini-bataattipaistosta, pyöräytin nopean jättikatkarapusalaatin ja tarjosin jälkiruoaksi valkosuklaa-limerahkaa ja tuoreita mansikoita. Isä söi puoli kiloa lohta siltä seisomalta. Siis ihan oikeasti puoli kiloa! Ei tainnut edes ottaa huikkaa vettä siinä välissä.

Kokkailujen jälkeen löhöiltiin sohvalla ja puhuttiin mukavia. Vaikka päivä ei sisältänyt hillitöntä adrenaliinia ja seikkailua, se oli tärkeä ilta. On tärkeää muistaa olla lähellä niitä ihmisiä, joita rakastaa. Myös perheen kanssa kannattaa pitää välit hyvinä, vaikka ottaisittekin joskus yhteen.

Loppuun eräs Stitchin viisauksista: "Ohana on perhe ja perhe on ettei ketään jätetä yksin."