Kesä tuli kuin yhdessä yössä. Ulkona on välillä suorastaan väreilevän lämmin. Olen ostanut vaatekaappiini minishortseja, toppeja, legginssejä ja muita kesävaatteita ja kantanut Ted Bakerin laukkua mukanani melkein kaikkialle, minne menen.
Kesä huohottaa puissa, pururadalle läkähtyy. Aamukahvi maistuu kitkerältä, koska en enää vaivaudu ostamaan maitoa (koska nukun puolille päivin, enkä juo kahvia tarpeeksi usein saadakseni maitopurkkia käytettyä).
Olen juonut ulkona puistossa ja katsonut hiekalla telmiviä miehiä. Olen valvonut aamun tunteihin asti ja huojunut rock-musiikin tahtiin. Olen valvonut kokonaisen vuorokauden korjatakseni unirytmin. Ja tadaa, tässäpä minä, yöeläimeksi muuttunut blogaaja kello yhdeksän aamulla! Outoa olla hereillä ihmisten aikoihin.
Yo-juhlajärjestelyt sujuvat suhteellisen mallikkaasti. Äiti on tilannut kaiken pitopalvelusta, mukavuudenhaluinen perhe kun ollaan. Olen hankkinut valokuvaajan, mekon, kengät, laukun, lakin, vyön mekkoon, uudet sukkahousut ja kampaajan. Harjoituskampaus tehdään ensiviikon alussa. En tiedä vielä lainkaan, mitä haluan. Kiharaa, niskanutturaa, suoraa?
Olen käyttänyt kesän ensimmäiset lämpimät ibiza-päivät ihan hyvin. Tällä viikolla olisi tarkoituksena käydä vänärillä ottamassa aurinkoa, vaikka enhän mä rusketu edes Thaimaassa. Olisi silti kivaa makoilla auringossa ja venytellä talven kohmettamia lihaksiaan kuin kissa.
Ollin armeijaa on jäljellä enää noin 30 päivää. Hui kamala. Mitä lähempänä vapautusta ollaan, sen pidemmäksi aika tuntuu ilkikurisesti venyttävän itseään. Me ollaan vietetty kesäpäivät vähän siellä ja täällä, ajeltu autolla ja syöty jäätelöä.
Kesässä parhainta on varmaan... mansikat (vaikka nämä ovatkin, köh, espanjalaisia). Rakastan myös pitkälle venyviä päiviä ja öitä, jotka ovat pimeitä vain muutaman tunnin ajan. On ihanaa seurata keittiön ikkunasta, kuinka valo valtaa pihan hetkessä jo aamuyöllä.
Paljon olen taas ehtinyt puuhaamaan. Ylioppiluuttani juhlistaaksemme käytiin Sunin kanssa syömässä Amarillossa, vedettiin pullollinen valkkaria ja siirryttiin siitä Henkan Pubiin juttelemaan tuntemattomille. Mulle sanoi joku tosi karvainen jätkä, että "tarjoa mulle kaksi viskiä niin lähden tanssimaan" ja mua on naurattanut se viimeisen viikon ajan. Mä luulin että se tarjoaminen on osa herrasmieskulttuuria, mutta kaipa Henkassa nää asiat menee vähän toisinpäin.
Mutta joo, ei mulle mitään tärkeämpää. Take care people♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos