Lukiotaival on nyt minun osaltani päättymäisillään. Edessä on enää lakkiaiset, elämäni suurimmat juhlat, ennen rakkaan lukion lopullista hyvästelyä. Kävin tänään koululla katsomassa tulokset. Puristin vapisevin käsin pientä paperilappua ja vatsaani humahti suuren kiven kokoinen möhkäle surua.
Yritän ommella kasvoilleni hymyä, vaikka pettymys painaa edelleen rintakehääni kasaan. Onneksi askel taaksepäin ja vanhempien lohduttavat kommentit ovat auttaneet minut morkkiksesta yli - nyt ei pitäisi enää olla surullinen. Olen päässyt lukion läpi, saanut paljon kauniita kymppejä lopputodistukseen ja kirjoittanut - kaikesta huolimatta - ihan hyvän rivin aineita.
Äidinkieli E
Uskonto E
Biologia E
Englanti M
Ruotsi B
Olen pettynyt, arvatenkin, äidinkieleen. Odotin todella saavani laudaturin. Se jäi pisteestä kiinni. Yhdestä pienestä pisteestä. Uskonto jäi kahdesta pisteestä vajaaksi L:äksi. Mikä sääli. Sen sijaan englanti meni paremmin kuin odotin ja ruotsin arvosana ei edes kiinnosta.
Kaikki muut tuntuvat olevan riemastuneita siitä, että ovat ylipäätään päässeet kokeistan läpi, kun taas itse istun hartiat jäykkänä koneella ja pureskelen veristä reikää huuleni sisäpintaan. Joskus on vaikeaa olla itselleen näin ehdoton.
Mutta kuten yllä sanottu, aion nyt yrittää hymyillä. Korkkaan illalla siiderin ja huokaan syvään. Numerot eivät ole ainoa meitä määrittelevä asia. Minarista olen saanut myös paljon sellaista, jota ei voi painaa paperille. Siellä olen oppinut, kasvanut, kokenut, nauranut, itkenyt, palanut loppuun ja palanut innostuksesta, raivostunut, ärsyyntynyt, ihastunut, rakastunut, suudellut, innostunut, inspiroitunut, kunnioittanut ja ollut kunnioitettu. Olen ravannut käytävillä valtavassa vanhojentanssimekossa, hymyillyt suupieleni kiepeäksi tanssialissa fuksianpunaisilla koroilla kauniisti pyörähdellessäni. Olen hypännyt pihalta abiristeilylle vievään bussiin ja oksentanut krapulassa mansikkajäätelöä huoltoaseman pihalle. Olen laulanut kuorossa, osallistunut musikaaliin ja saanut koko sydämen mitoin onnistumisen tunnetta mahtavasta tiimityöstä.
En tiedä mitä sanoa enää, tai mitä kirjoittaa.
Melkein meinaa tulla itku, kun ajattelen, miten upeasta koulusta nyt täytyisi lähteä jatkamaan matkaa maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos