Kiitollisuus ja kärsivällisyys

Tänään koin huikean onnellisuuden ja kiitollisuuden hetken työpaikallani. Olen kahtena viimeisenä päivänä saanut kehuja niin pirteästä vaaleanpunaisesta takistani kuin loistavasta asenteestani työhön. Olen saanut kymmeniä aitoja hymyjä, onnellisia hyvän päivänjatkon toivotuksia, halauksia ja riemastuneita kiljahduksia. 

Työkaverini ovat upeita ihmisiä. He ovat sympaattisia ja ystävällisiä, toisin kuin edellisillä työpaikoillani, missä olen kovasta yrittämisestä huolimatta saanut vain negatiivista palautetta. Täällä sen sijaan on oikeasti hyvä olla, siemailla kahvia opettajanhuoneessa tyytyväinen hymy kasvoilla ja kävellä sitten käytävään, missä aina joku huutaa: "Emmi, Emmi!" ja juoksee halaamaan. Oi, miten ihania lapset osaavatkaan olla. 

Origamisammakoistani ja japaninkielisestä loruilustani on tullut jonkinlainen kultti. Jatkuvasti minua vedetään hihasta. "Emmi, laula se hassu laulu." 

Olen löytänyt itsestäni myös uskomatonta kärsivällisyyttä työskenneltyäni nämä pari päivää vaikeampien lasten kanssa. Olen joutunut ohittamaan ilkeitä sanoja ja huitovia nyrkkejä ja taltuttamaan hurjia raivokohtauksia, mutta en lannistu. Työpaikallani olen yllättäen yhtä lauhea kuin muumimamma ja se sujuu niin helposti että kotona päivän hurjuus vain naurattaa. 

Ja aina on niitä ihania lapsia, jotka tulee halimaan välitunnilla ♥