Mä en tiedä mitä mä teen.
Turhauttaa, ettei ajatus vaihdosta iskenyt muhun näin kipeästi jo ykkösellä, koska silloin olisin voinut ripittää kakkosvuoden vuoden mittaiselle vaihto-oppilasvuodelle ihan missä tahansa. Nyt se tunne, joka muhi kesän aikana pakottavaksi tarpeeksi, vaikka pelottikin, on tullut, eikä mene ohi montaa päivääkään etten ajattelisi: Englantiin vai Irlantiin? Uskallanko ylipäätään lähteä kolmosvuonna, pitää tauon kaikista aineista ja kirjoittaa sitten, kun pää on jo tyhjentynyt asioista, joita olen vuoden, kaksi lukenut? Pärjäänkö paikallisessa koulussa? Pystynkö jättämään ystävät, jotka valittavat peloissaan tietämättä, että ihan yhtä lailla vaihto sattuisi munkin nilkkaani?
Vuoden vaihto, varsinkin nyt kolmantena vuonna, johon se olisi sijoitettava, ahdistaa. Missaisin penkkarit ja abiristeilynkin.
Olen miettinyt myös meneväni puoleksi vuodeksi vaihtoon joulun jälkeen, vaikka se onkin hinta-pituus-suhteessa hyvin paljon kalliimpaa. Kesävaihtokin olisi jees, mutta se on niin kovin lyhyt.
Mun pää varmaan hajoaa. En yhtään tiedä, mitä mä haluan mun tulevaisuudelta.
Kun tulin kirjoittamaan tätä kaikkea blogiin, mulla oli tosi paljon sanottavaa, mutta nyt ei enää ole mitään. Voi saatana meen kuolemaan kuoppaan.
Turhauttaa, ettei ajatus vaihdosta iskenyt muhun näin kipeästi jo ykkösellä, koska silloin olisin voinut ripittää kakkosvuoden vuoden mittaiselle vaihto-oppilasvuodelle ihan missä tahansa. Nyt se tunne, joka muhi kesän aikana pakottavaksi tarpeeksi, vaikka pelottikin, on tullut, eikä mene ohi montaa päivääkään etten ajattelisi: Englantiin vai Irlantiin? Uskallanko ylipäätään lähteä kolmosvuonna, pitää tauon kaikista aineista ja kirjoittaa sitten, kun pää on jo tyhjentynyt asioista, joita olen vuoden, kaksi lukenut? Pärjäänkö paikallisessa koulussa? Pystynkö jättämään ystävät, jotka valittavat peloissaan tietämättä, että ihan yhtä lailla vaihto sattuisi munkin nilkkaani?
Vuoden vaihto, varsinkin nyt kolmantena vuonna, johon se olisi sijoitettava, ahdistaa. Missaisin penkkarit ja abiristeilynkin.
Olen miettinyt myös meneväni puoleksi vuodeksi vaihtoon joulun jälkeen, vaikka se onkin hinta-pituus-suhteessa hyvin paljon kalliimpaa. Kesävaihtokin olisi jees, mutta se on niin kovin lyhyt.
Mun pää varmaan hajoaa. En yhtään tiedä, mitä mä haluan mun tulevaisuudelta.
Kun tulin kirjoittamaan tätä kaikkea blogiin, mulla oli tosi paljon sanottavaa, mutta nyt ei enää ole mitään. Voi saatana meen kuolemaan kuoppaan.
hienoa että harkitset vaihtoon lähtemistä! mutta varoituksen sana: vaihto-oppilastoiminta isossa britanniassa (irlannista en tiedä, pääseekö sinne ylipäätään) on pääosin kaupallista. niille isäntäperheille annetaan susta siellä rahaa. se on usein katastrofaalista, ja vähän kyseenalaista toimintaa ja vuoden voi joutua huonojen järjestelyjen takia keskeyttämään helposti tai perhettä voi joutua vaihtamaan vaikka miten monta kertaa. tietty jos välttämättä haluat, niin tietysti kannattaa seurata unelmiaan. itse kehottaisin kuitenkin sun parasta ajatellen harkitsemaan jotain toista maata, johon pääsee voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kuten YFU:n tai AFS:n kautta. ainakaan YFU:n (itse olin niiden kautta enkä voi kuin suositella) isäntäperheet eivät saa vaihto-oppilaista rahaa, vaan ovat täydellisen vapaaehtoisia ottamaan sut luokseen ja tutkittuja. tämä koskee siis nimenomaan nuorisovaihtoa. lukion kolmosvuonnakin lähteminen on tietysti mahdollista, mutta kirjoituksien takia kinkkistä. tunnen kyllä tytön joka lähti lukion tokan jälkeen! :D ja onhan sitä kertauskursseja ja vanhat matskut olemassa, ja mistä sitä tiedät ettet ulkomailla opi jotain mitä saatat kirjoituksissa tarvita... :D yliopistovaihtokin on tietenkin vaihtoehto. tai ulkomailla opiskelu. mahdollisuuksia on lukemattomia, ja jos vähääkään kiinnostaa niin kannattaa ottaa selvää!
VastaaPoistavaihtarivuosi oli varmaan sekopäisin ja vaikein asia mitä oon ikinä tehnyt, mutta en ole katunut sitä hetkeäkään. uuden kielen lisäksi siinä voi oppia niin paljon muutakin uutta ja kansainvälistyy ja kasvaa ihmisenä ja saa hirveästi uusia tuttavia ja ystäviä ja voih, on loistavaa että haluaville on siihen mahdollisuus.