Say if it's worth saving me

Come please 
I'm callin'  
And oh I scream for you  
Hurry I'm fallin', I'm fallin'
Show me what it's like  
To be the last one standing  
And teach me wrong from right  
And I'll show you what I can be
And say it for me, say it to me  
And I'll leave this life behind me 
 Say it if it's worth saving me

Hän on avannut minusta kanavan, kuin sydämen läpän, joka yhdistää pessimistisen kammion kuplaan, joka on pelkkää värisevää naurua. Hän on tällä hetkellä kaikki, mitä minulla on. Me ajamme elokuvarenkailla mutkista ikkunat auki ja musiikki niin lujalla kuin fordin kaiuttimet sallivat, ja öisin hengitämme samaan tahtiin kahden peiton alla. Me käymme elokuvissa, ja hän ottaa minua kädestä, enkä minä pelkää. Olo on epätodellisen korjattu. Olen epätodellisen erilainen. Pelkäisin itseäni, mutta muutos on kaikkea muuta paitsi negatiivista.

Lataan tuntitolkulla musiikkia, joka herättää halun tanssia. Sytytän tuoksukynttilän, levitän käteni, teen auringontervehdyksiä ja odotan väsymystä ja häntä.


Elämäni on viimein alkanut järjestyä. Lähetän sähköposteja kustannustoimittajan kanssa ja kerään sadoista runoistani äidinkielenopettajan kanssa kokoelmaa. Luen dhammapadaa ja suunnittelen puolen vuoden vaihtoa kauas vihreään Irlantiin.

Olen ollut epätodellinen jo kuukauden. Välillä pysähdyn ja säikähdän kaiken katoavan.

Mutta mitä pelkoni loppujen lopuksi hyödyttää?
Carpe diem.