Huomenna on viimeinen päivä ennen kaiken mahdollisen elollisen ja elottoman yhteentörmäystä, kuolemaa kaiken ytimessä, omissa luissani.
Hymyilen, koska minulla on vielä aikaa.
Me laskimme: 40 tuntia ja viisi minuuttia.
Aika karu numero, kun siitä vähentää sen ajan, jonka me nukumme.
Kohta on aika päästää irti. Silloin pitää toisen ihmisen sijaan löytää energia oman itsensä sisältä.
Aika karua sekin.
Kaksi kuukautta on kuusikymmentä päivää.
Kun hän tulee takaisin, on talvi. Lunta. Me mennään ulos. Mulla ei ole housuja eikä hänellä paitaa. Me tehdään lumiukko.
"Tehdään siitä perinne."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos