Mikä tuuri. Minä kadottan meikkipussini kuopparille juuri ennen koulukuvausta. Toivottavasti se on siellä vielä huomenna. Onneksi ystävä pelasti nukkumalla pommiin. Sain naapurista kaverini luota hätämeikit.
Koulukuvauksesta tulee naurettava. Otetaan kaverikuva lapsenomaisilla somisteilla. Oona laittaa pellen nenän ja tonttulakin, Tatu peruukin.Villellä on aurinkolasit, joihin on piirretty valtavat hymynaamat. Lauran varusteista en vielä tiedä, enkä siitä, miten itse komistautuisin.
Ykkösluokan ja kakkosluokan kuvien eroista tulee näkemään huiman tieteellisen aivorappiokuoleman. Kaverikuva, jossa ykkösvuonna oli yli kymmenen ihmistä, on jäljellä vain neljä. Toki vuoden takaisen kuvan ihmiset ovat edelleen kavereitani, sitä en kiellä, mutta he eivät vain ole niin rakkaita kuin ne neljä, joista on tiivistynyt ympärilleni se ydinporukka.
Koulukuvan tyyli tulee olemaan vähän tärähtänyt. Ykkösluokan kuvassa istuimme hiljaa vienot hymyt suupielillämme. Kuinka kyllästyttävää! Tällä kertaa olemme ydinräjähdys, kosmista pölyä suoraan satelliittien kiertoradoilta hassuissa hatuissamme.
Kävimme eilen Kuopion hylätyllä vaneritehtaalla. Löysin heti kotona inspiraation kirjoittaa. Ehkä siitä tulee jotain, en tiedä. Toivotaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos