Joudun hylkäämään haaveeni vaihto-oppilasvuodesta. Olen ollut liian tarkka kohdemaasta, enkä myöskään tahdo olla poissa kokonaista vuotta. Tämä rajaa vaihtoehtoja aika lailla. Minut hyväksyttiin kyllä exploriukselle, mutta njah, en maksa sellaiselle ahneelle yhtiöille kahdeksaa tonnia viiden kuukauden vaihdosta.
En ole hylännyt tarvettani vierailla Irlannissa. Äiti lupasi, että voimme käydä siellä lomalla lähivuosina. Toki loma ja vaihto-oppilasvuosi ovat aivan eri asia, mutta on viikon pintaraapaisukin parempi kuin ei mitään. Ajattelin yrittää päästä maahan myös leijonien kautta pariksi viikoksi, vaikka se onkin epätodennäköistä. Vuodessa lähetetään kuulemma vain yksi nuori.
Onhan minulla toki myös mahdollisuus toimia Au pairina ja muuttaa lukion jälkeen opiskelemaan tai tekemään työtä mihin tahansa. Vain aika näyttää.
Olen ollut näennäisen kiireinen viimeisten viikkojen aikana. Olli vie minulta kaiken ajan (ja hyvä niin!), sillä tunnen kerrankin olevani elossa 24/7. Huomenna, noin 19 tunnin kuluttua, Olli kirjoittaa äidinkielen ja on aika hermostunut. Ajattelin tehdä sille tänään yllätyksen. Herraa odottaa omenapiirakka, lämmin sauna ja itämainen selkähieronta.
Joudun hieman häpeillen myöntämään, että peli, jota vannoin vihaavani laatikkografiikkansa takia maailman ääriin, on nyt noussut yhdeksi suosikikseni. Minecraft, sinä perkele, mitä oletkaan tehnyt? Tuntuu, että ajatuksenikin liikkuvat päässäni ruskeina laatikkoina. Odotan koulupäivän loppumista vain päästäkseni rientämään läppärille. (Tähän kohtaan voivat lopettaa lukemisen ne, joita ei kiinnosta mun turhanpäiväinen pelilässytys).
Mikan serverillä pelaan 4-7 pojan kanssa headsetit päässä ja skype auki. Jossain välissä aloitin singleplayerilla tekemään omaa maailmaani. Sijoitus oli sattumanvarainen, mutta loistava. Mulla on lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja ja susia kävelymatkan päässä. Löysin vanhan, kivisen temppelin, jonka ympärille rakensin vallihaudan ja kivimuurin. Veteen tippuu yössä noin 8 zombia. Mulla on suuri takapiha, jossa on kaksi kesytettyä sutta. Linnan edessä on aavikkoa ja takana viidakkoa. Pienen järven ylitettyään pääsee lumisille vuorille. Rautaa olen louhinut helvetisti, mutta hiiltä piti etsiä todella, todella pitkään. Sitten osuin kultasuoneen ja sain viimein hiiltä ruuanlaittoon ja muuhun sulatukseen.
Linnastani olen erityisen ylpeä; se on suuri, kolmikerroksinen talo, jossa on kaksi pihaa, kaivos ja viljelmä. Taloa piirittää syvä vallihauta ja korkeat muurit. Vain hämähäkit pääsevät toisinaan sisään pihoille.
Olen naurettavan, surullisen koukussa siihen peliin.
En ole hylännyt tarvettani vierailla Irlannissa. Äiti lupasi, että voimme käydä siellä lomalla lähivuosina. Toki loma ja vaihto-oppilasvuosi ovat aivan eri asia, mutta on viikon pintaraapaisukin parempi kuin ei mitään. Ajattelin yrittää päästä maahan myös leijonien kautta pariksi viikoksi, vaikka se onkin epätodennäköistä. Vuodessa lähetetään kuulemma vain yksi nuori.
Onhan minulla toki myös mahdollisuus toimia Au pairina ja muuttaa lukion jälkeen opiskelemaan tai tekemään työtä mihin tahansa. Vain aika näyttää.
Olen ollut näennäisen kiireinen viimeisten viikkojen aikana. Olli vie minulta kaiken ajan (ja hyvä niin!), sillä tunnen kerrankin olevani elossa 24/7. Huomenna, noin 19 tunnin kuluttua, Olli kirjoittaa äidinkielen ja on aika hermostunut. Ajattelin tehdä sille tänään yllätyksen. Herraa odottaa omenapiirakka, lämmin sauna ja itämainen selkähieronta.
Joudun hieman häpeillen myöntämään, että peli, jota vannoin vihaavani laatikkografiikkansa takia maailman ääriin, on nyt noussut yhdeksi suosikikseni. Minecraft, sinä perkele, mitä oletkaan tehnyt? Tuntuu, että ajatuksenikin liikkuvat päässäni ruskeina laatikkoina. Odotan koulupäivän loppumista vain päästäkseni rientämään läppärille. (Tähän kohtaan voivat lopettaa lukemisen ne, joita ei kiinnosta mun turhanpäiväinen pelilässytys).
Mikan serverillä pelaan 4-7 pojan kanssa headsetit päässä ja skype auki. Jossain välissä aloitin singleplayerilla tekemään omaa maailmaani. Sijoitus oli sattumanvarainen, mutta loistava. Mulla on lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja ja susia kävelymatkan päässä. Löysin vanhan, kivisen temppelin, jonka ympärille rakensin vallihaudan ja kivimuurin. Veteen tippuu yössä noin 8 zombia. Mulla on suuri takapiha, jossa on kaksi kesytettyä sutta. Linnan edessä on aavikkoa ja takana viidakkoa. Pienen järven ylitettyään pääsee lumisille vuorille. Rautaa olen louhinut helvetisti, mutta hiiltä piti etsiä todella, todella pitkään. Sitten osuin kultasuoneen ja sain viimein hiiltä ruuanlaittoon ja muuhun sulatukseen.
Linnastani olen erityisen ylpeä; se on suuri, kolmikerroksinen talo, jossa on kaksi pihaa, kaivos ja viljelmä. Taloa piirittää syvä vallihauta ja korkeat muurit. Vain hämähäkit pääsevät toisinaan sisään pihoille.
Olen naurettavan, surullisen koukussa siihen peliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos