Kuin kaksi hylättyä barrakudaa

Que la vie est trop courte

Siellä missä parvekkeet ovat pastellia ja minun kynteni
jättävät rosoiset merkkinsä selkäsi norsunluunvaaleaan ihoon,
                              sinä rukoilet kuiskaten:
                            "Ne vous arrêtez pas, amour"

                       aamuyön hopeanvalkoisessa hohteessa
 totuuden repiessä ja polttaessa kaiken kuin kielletyt suudelmat
sinä näytät bajadeerilta lyhyessä kukkahameessa ja yläosattomissa
kun istut syliini, amour, ja hengität suruni tahtiin
                                    
Que la vie est trop courte
Ja me olemme liian keskeneräisiä osataksemme muuta kuin
keittää kahvia ja nukkua alasti pöydän alla kuin kaksi hylättyä barrakudaa

Öljynmusta

Eräänä yönä hän hymyili öljynmustin, unohdetuin silmin
ja hänen sielunsa varjot valtasivat kiemurrellen
asunnon kolhitut, maisematapetoidut seinät

Varjot levisivät kuin kuolemanpelko
vapisevana energiana, joka
hajottaa ihmisiä
                             Ja ne imivät
                             tyhjiä ikkunoita kuin viimeisiä rippeitä elämästä
                             lensivät yöperhosen siivin kohti viimeistä hohtavaa valoa
                      
Ja hän kietoutui vailla rakkautta ympärilleni,
kehräten kuin baarin takapihan mustasilmäiset tytöt
ja pelko kerääntyi hänen suupieliinsä sekä
sateisiin, mudan peittämiin mustetäpläsilmiin
suolaisena kuin merestä nouseva kuohu