Novelli palaa!

Eilen oli jännittävä päivä.
Kun olin kahdeksan kertaa varmistanut että jokaisessa liuskassa oli tekstiä rivivälillä 2, fonttikoolla 12 ja yläkulmassa sivunumero sekä nimikirjaimet, sysäsin paperipinon suureen kirjekuoreen ja pudotin postilaatikkoon. Melkein tuli itku siinä vaiheessa kun piti olla varma, ettei missään ole kirjoitusvirheitä tai mistään ei puutu yhtäkään sivua.

Nyt jään kauhistuneena odottamaan seuraavan kolmen kuukauden ajaksi, käykö mulla niin naurettavan hyvä tuuri, että sijoitin kilpailussa hyvin ja saavutan mainetta ja kunniaa pääsemällä antologiaan. (Ellei joku tiedä, antalogia on novellikokoelma, jossa yhden kirjoittajan sijaan on teoksia monilta henkilöiltä.) Eihän se mikään lottovoitto ole, mutta ainakin saisin jalkani kustantamojen oven väliin ja näin ollen eteneminen uralla kirjallisuuden parissa olisi hieman helpompi saavuttaa. Lisäksi, ensimmäisille sijoille päässeet palkitaan muutamilla sadoilla euroilla. Ei haittaisi sekään.

Olen aika itsevarma siitä, että Hirviö on hyvä teos. Oikeastaan se on kirjoittamistani novelleista yksi niitä ainoita, joista oikeasti voin sanoa pitäväni. Hirviö on filosofinen kannanotto ja pohdiskeleva analyysi samalla, kun se kertoo viihdyttävän ja monitulkinnallisen tarinan. Mutta onko Hirviö oikeanlainen voittaakseen juuri tämän kilpailun? Onko se hyvä koko Suomen käsittävissä mittasuhteissa? Sitä en tiedä.

Toiset kaksi novellia, jotka mahtuivat kolmetoistasivuisen Hirviön palanpainikkeiksi, ovat aika hataralla pohjalla valittuja teoksia. Ne olivat äidinkielenopettajani lempiteoksia ja hyviä erilaisuudessaan. Hirviö on kuvailevaa ja tulkinnallista tekstiä, mutta sisältää selkeän tarinan, Sateenkaarivärit on mustavalkoisuuden sykli, lyhyt tarina joka koostuu lähinnä suurista tunteista, tuoksuista ja ilmaisuista. Se on nimensäkin mukaan erittäin värikkäästi kirjoitettu, jopa vähän liiankin abstraktisti. Hymy on lyhyt tekstinpätkä, jossa tarina on lyhyt kuin huokaus ja kuvaus hillitympää kuin Sateenkaariväreissä. Se on silti ilmeikäs ja kaunis, iskee ehkä paremmin arkisempaan lukumakuun.

Toivon, että uusi ja vallankumouksellinen kielenkäyttö pääsee oikeuksiinsa. Olemme jo ohi sen aikakauden, kun tekstiksi riitti kasa lyhyitä lauseita ja muutama kuiva repliikki. Hyvä juoni ei enää riitä, kansalle on annettava säkenöiviä personifikaatioita, vertauksia, metaforia ja säihkettä - jotain omaperäisempää. Tekstini havittelevat jotain sinne päin, mutta ovat edelleen vain amatöörin raapustuksia. Mutta niissä on persoona. Siitä tahdon olla varma. Mutta mikä persoona miellyttää kutakin?


Toivottakaa onnea mun puolestani ja pitäkää peukkuja pystyssä.
Musta tuntuu, että mun kohtalo riippuu tän naurettavan kilpailun varassa, vaikka eihän se niin ole. Mun vaan on niin pakko sijoittua ja onnistua tässä. Mä niin tarviin tän mahdollisuuden.