Oh holy banana.
Mun galtsusta tutut ystäväni ovatkin varmaan jo törmänneet eilisen illan omituiseen ilmiöön, jossa pieni tunteenpurkaukseni löysi paikkansa etusivun suosituimman blogimerkinnän tittelistä. Puolihuolimattomasti sutaistu kirjoitukseni viimeisen kahden illan aikana käydystä omituisesta vastakkainasettelusta ponnahti pinnalle kuin pullonkorkki.
En tiedä kuinka pitkä prosessi tästä tulee, mutta veikkaan, että aika pitkä. Tässä pähkinänkuoressa tiiviste tapahtuneesta kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä: tämä valtavaksi paisunut kiistai sai alkunsa provosoivasta kuvasta, jonka sain facebookissa yksityisviestinä. Kasvissyöjänä koin "harmittoman vitsin" aika henkilökohtaisena. Ja sitä sillä kuvalla varmasti haettiinkin.
Keskustelu oli alussa aika paljon kärkkäämpää kun se on nyt. Olin hämmentynyt ja vihainen siitä, että melkein tuntematon ihminen, jolle en ole elämi aikana varmaankaan sanaakaan puhua pulpahtanut, kokee suurta halua tulla haastamaan riitaa ja iskee pöytään sellaisen kortin, jonka tietää osuvan vyön alle ainakin osittain. Ilmeisesti reilu väittely ei ollut tarpeeksi hauskaa, joten hommaan piti kaivaa mukaan omituisia syytöksiä, joiden alkuperä on täysin naurettava.
Hetken aikaa jaksoin murista takaisin. Kädet tärisi ja ärsytti. Olin loukattu ja väärinkohdeltu, enkä sietänyt sitä. Sitten aloin jo kyllästyä. Rakastan väittelyitä, mutta henkilökohtaiselle tasolle lipuva omituinen riita tyhjästä alkoi hyvin äkkiä kyllästyttää. Kysyin, onko vastapuolella jokin hätänä ja kaataako hän kenties vihansa niskaani jostakin henkilökohtaisesta syystä, valkoinen lippuni torjuttiin ivallisella kommentilla siitä, että nyt astuu kehään psykiatri. Yritin ehdottaa vihan vaihtamista johonkin muuhun - onhan se loppujen lopuksi erittäin petollinen ja ihmistä itseään pureva tunne. Yritin kysyä, miksi minä? Mitä olen tehnyt? Mutta sain takaisin vain paljastetut hampaat ja matalan murinan. Ihan kuin yrittäisi keskustella sivistyneesti suden kanssa. Närkästyin uudelleen ja keskustelu, luojan kiitos, loppui jossain välissä yötä.
Toinen keskustelu on löydettävissä galleriasta. Moni teistä sen on varmaan jo lukenutkin. Aika kovaa settiä tyhjästä. Henkilön sanomien perusteella (ja sen mitä olen yleisesti kuullut) hän vihaa minua siksi, että puhun ääneen ajatuksiani ruokavaliostani ystäväni Lauran kanssa koulun käytävillä. Tämä hänet ilmeisesti provosoi osoittamaan ärtymyksensä loukkaavasti yksityisviestillä. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti. Tosin en ollut iloinen, niin helvetin häkeltynyt vain. Miksi minua vihataan siksi, mistä asioista tykkään naamakirjassa ja mitä puhun omille ystävilleni koulun käytävällä?
Sitten keskustelu kääntyi siihen, että olen ylimielinen pyhimys ottaessani yhteyttä kouluun. Sitten joku sanoi, että olen niin herkkänahkainen. Keskustelu lähti lentoon kuin villilintu. Tein pari asiaa selväksi: koululle puhuessani oletin tekeväni henkilölle palveluksen. Useiden sovuntarjoustenkin jälkeen hän oli vain ärtynyt. Ei napannut syöttiä ja yrittänyt unohtaa kiistaa. Olen muutenkin hänestä hieman huolissani. Ikävää, että se nähdään pahana asiana. Toiseksi tein sen siksi, että (vaikka kävimme kiistan netissä) se vaikuttaa kouluviihtyvyyteen, eikä mun ole hyvä olla siellä. Kolmanneksi siksi, että minulla on ykseisarvo. Olen tasavertainen ihminen ja minulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.
Tämäkin keskustelu luultavasti herättää ärtymystä jossakussa, mutta ne kärkkäimmät kommentit jäävät kyllä julkaisematta. En halua loukata tällä blogimerkinnällä henkilöä, josta puhun, vaan kirjoittaa vapaasti ajatuksiani omaan blogiini. Voin pyytää kyseiseltä henkilöltä anteeksikin, jos vain tietäisin, mikä hänet on niin pahasti suututtanut. Tähän mennessä näyttää kuitenkin siltä, etten ole tehnyt mitään muuta väärää kun vastannut herjaaviin kommentteihin samalla mitalla takaisin säilyttääkseni kunniani. Olin kärkäs alussa, en kiellä sitä ollenkaan, mutta muutoksen tekee se, että olen 70% keskustelusta yrittänyt hieroa edes jonkintasoista rauhaa, joka ei tunnu kelpaavan. Kieltäydyn pyytämästä anteeksi sitä, että olen linkannut facebookkiin kasvissyöntiin liittyviä linkkejä ja kirjoittanut tänne blogiin ajatuksiani esimerkiksi vegaaniudesta ja erilaisista soijatuotteista. Saahan ihminen kirjoittaa jalkapallostakin jos haluaa? What's the difference?
Mun galtsusta tutut ystäväni ovatkin varmaan jo törmänneet eilisen illan omituiseen ilmiöön, jossa pieni tunteenpurkaukseni löysi paikkansa etusivun suosituimman blogimerkinnän tittelistä. Puolihuolimattomasti sutaistu kirjoitukseni viimeisen kahden illan aikana käydystä omituisesta vastakkainasettelusta ponnahti pinnalle kuin pullonkorkki.
En tiedä kuinka pitkä prosessi tästä tulee, mutta veikkaan, että aika pitkä. Tässä pähkinänkuoressa tiiviste tapahtuneesta kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä: tämä valtavaksi paisunut kiistai sai alkunsa provosoivasta kuvasta, jonka sain facebookissa yksityisviestinä. Kasvissyöjänä koin "harmittoman vitsin" aika henkilökohtaisena. Ja sitä sillä kuvalla varmasti haettiinkin.
Keskustelu oli alussa aika paljon kärkkäämpää kun se on nyt. Olin hämmentynyt ja vihainen siitä, että melkein tuntematon ihminen, jolle en ole elämi aikana varmaankaan sanaakaan puhua pulpahtanut, kokee suurta halua tulla haastamaan riitaa ja iskee pöytään sellaisen kortin, jonka tietää osuvan vyön alle ainakin osittain. Ilmeisesti reilu väittely ei ollut tarpeeksi hauskaa, joten hommaan piti kaivaa mukaan omituisia syytöksiä, joiden alkuperä on täysin naurettava.
Hetken aikaa jaksoin murista takaisin. Kädet tärisi ja ärsytti. Olin loukattu ja väärinkohdeltu, enkä sietänyt sitä. Sitten aloin jo kyllästyä. Rakastan väittelyitä, mutta henkilökohtaiselle tasolle lipuva omituinen riita tyhjästä alkoi hyvin äkkiä kyllästyttää. Kysyin, onko vastapuolella jokin hätänä ja kaataako hän kenties vihansa niskaani jostakin henkilökohtaisesta syystä, valkoinen lippuni torjuttiin ivallisella kommentilla siitä, että nyt astuu kehään psykiatri. Yritin ehdottaa vihan vaihtamista johonkin muuhun - onhan se loppujen lopuksi erittäin petollinen ja ihmistä itseään pureva tunne. Yritin kysyä, miksi minä? Mitä olen tehnyt? Mutta sain takaisin vain paljastetut hampaat ja matalan murinan. Ihan kuin yrittäisi keskustella sivistyneesti suden kanssa. Närkästyin uudelleen ja keskustelu, luojan kiitos, loppui jossain välissä yötä.
Toinen keskustelu on löydettävissä galleriasta. Moni teistä sen on varmaan jo lukenutkin. Aika kovaa settiä tyhjästä. Henkilön sanomien perusteella (ja sen mitä olen yleisesti kuullut) hän vihaa minua siksi, että puhun ääneen ajatuksiani ruokavaliostani ystäväni Lauran kanssa koulun käytävillä. Tämä hänet ilmeisesti provosoi osoittamaan ärtymyksensä loukkaavasti yksityisviestillä. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti. Tosin en ollut iloinen, niin helvetin häkeltynyt vain. Miksi minua vihataan siksi, mistä asioista tykkään naamakirjassa ja mitä puhun omille ystävilleni koulun käytävällä?
Sitten keskustelu kääntyi siihen, että olen ylimielinen pyhimys ottaessani yhteyttä kouluun. Sitten joku sanoi, että olen niin herkkänahkainen. Keskustelu lähti lentoon kuin villilintu. Tein pari asiaa selväksi: koululle puhuessani oletin tekeväni henkilölle palveluksen. Useiden sovuntarjoustenkin jälkeen hän oli vain ärtynyt. Ei napannut syöttiä ja yrittänyt unohtaa kiistaa. Olen muutenkin hänestä hieman huolissani. Ikävää, että se nähdään pahana asiana. Toiseksi tein sen siksi, että (vaikka kävimme kiistan netissä) se vaikuttaa kouluviihtyvyyteen, eikä mun ole hyvä olla siellä. Kolmanneksi siksi, että minulla on ykseisarvo. Olen tasavertainen ihminen ja minulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.
Tämäkin keskustelu luultavasti herättää ärtymystä jossakussa, mutta ne kärkkäimmät kommentit jäävät kyllä julkaisematta. En halua loukata tällä blogimerkinnällä henkilöä, josta puhun, vaan kirjoittaa vapaasti ajatuksiani omaan blogiini. Voin pyytää kyseiseltä henkilöltä anteeksikin, jos vain tietäisin, mikä hänet on niin pahasti suututtanut. Tähän mennessä näyttää kuitenkin siltä, etten ole tehnyt mitään muuta väärää kun vastannut herjaaviin kommentteihin samalla mitalla takaisin säilyttääkseni kunniani. Olin kärkäs alussa, en kiellä sitä ollenkaan, mutta muutoksen tekee se, että olen 70% keskustelusta yrittänyt hieroa edes jonkintasoista rauhaa, joka ei tunnu kelpaavan. Kieltäydyn pyytämästä anteeksi sitä, että olen linkannut facebookkiin kasvissyöntiin liittyviä linkkejä ja kirjoittanut tänne blogiin ajatuksiani esimerkiksi vegaaniudesta ja erilaisista soijatuotteista. Saahan ihminen kirjoittaa jalkapallostakin jos haluaa? What's the difference?
Olen itsekin kasvissyöjä, vaikken vegaani olekaan. Mielestäni tuollaiset harmittomat kuvat voisi ohittaa vain huumorilla sen kummemmin asiaa läpi käymättä. En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että tämä ihminen tarkoituksella halusi loukata, vaan uskon että se oli yksinkertaisesti hänen käsityksensä huumorista.
VastaaPoistaItse olisin varmaan vain ollut vastaamatta jos tuollainen olisi ärsyttänyt. Mutta koska en ole kovin fanaattinen kasvissyönnistäni, olisin voinut jopa nauraakin kuvalle.
Mielestäni se olet sinä, joka tätä liioittelet, anna vaikka ihan vain olla. Jos tulet takertumaan elämäsi aikana jokaiseen sellaiseen kommenttiin, joiden lähettäjä ei ymmärrä sinun elämänkatsomustasi, saat tehdä sitä jatkuvasti.
Valitettavasti kyse on oikeasti muustakin kuin vain yhdestä kuvasta. Varsinaisesti se kuva ei minua harmittanut. Jos se olisi tullut keneltä tahansa muulta kuin häneltä, olisin tiennyt että kyseessä on oikeasti vain harmiton ja vitsiksi tarkoitettu läppä. Silloin olisin nauranut.
PoistaMutta kun hän, joka on useaan otteeseen valittanut vihaavani mua, mun puhumisia ja mun koko olemusta, lähettää mulle tällaisen kuvan tiedän, että kyse ei ole harmittomasta vitsistä vaan sillä tavoitellaan sitä, että loukkaannun. Enkä ole itsekään fanaattinen kasvissyöjä. Osaan nauraa ystävieni kanssa kovinkin yli hilseen menevälle vegaanihuumorille.
Valitettavasti olen ehkä hieman liian väittelynhaluinen. Ehkä koin ylpeyteni jäävän kengän alle kuin lattiamaton, jos olisin vain hiljaa. Nyt en rehellisesti enää jaksa edes välittää.
Ja kyllä minä ymmärrän, ettei elämänkatsomustani välttämättä aina ymmärretä. Ihmettelen vain suuresti, miksi se herättää hänessä vihaa? Miksi jonkun typerän ruokavalion täytyy antaa paisua niin suureksi ristiriidaksi? Olenko edelleen liian ala-asteelainen, kun vain tahtoisin sopia ja kätellä ennen kuin hautaan asian? En halua nipottaa, vaan luoda ympärilleni sellaisen elinympäristön, jossa en joudu kyyristelemään vihaisen katseen alla aina ollessani käytävällä. Siinä missä viha on turmiollista ihmisessä itsessään, se myös sattuu jos joutuu olemaan sen kohteena täysin syyttä.
Kirjoittaessasi joulun alla vegaaniudesta ja kokeilustasi syödä kasvisruokaa, innostuin itsekin, ja voin kiittää sinua, että nykyään pidän enemmän soijamaidosta kuin tavallisesta maidosta. Ja kaakaokin maistuu paremmalta soijamaitoon tehtynä tai tavalliseen maitoon soijamaidolla höystettynä. Myöskin kaverini innostui maistamaan soijamaitoa, muttei tykännyt - ainakin itse sain ilmaista soijamaitoa.
VastaaPoistaWokkivihannekset menevät alas kanan ja riisin kanssa, salaatti jotenkuten salaattikastikkeen kanssa. Mutta menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin pystyn kunnolla siirtymään kasvisvalioon.
Kasvisruokaan ihastuneena en voi ymmärtää, kuinka joku voisi närkästyä siitä, että joku koulutoveri on vegetaristi? Ei vegetaristi ole sen erilaisempi ihminen kuin lihaa syövä ihminen.
Oi että! Tosiaanko?
PoistaMahtavaa, että soijamaito maistuu! Voin itekin todeta rehellisesti, että se on mun mielestä paljon parempaa kuin tavallinen maito. Esimerkiksi se jouluinen riisipuuro soijamaitoon oli koko konkkaronkan mielestä paljon parempaa kuin perinteinen.
Ja niin, eihän siitä kaikki tykkää siinä missä kaikille ei esimerkiksi maistu lakritsi.
Ihana kuulla, että suunnittelet siirtymistä kasvisruokavalioon. Jos kaipaat vinkkejä tai vertaistukea, olen kyllä mielelläni vouhottamassa iänikuisesta lempiaiheestani! Onneksi myös perinteiset ruoat ("liha"pullat, nugetit, makaronilaatikko ym) ovat saatavilla, eikä kasvissyöjänkään tarvitse tyytyä pelkkiin wokkivihanneksiin ja salaattiin, mitä kyllä itse monesti teen ihan vain laiskuuttani.
Ja totta turiset. Kyse on kuitenkin pelkästä ruokavaliosta. Eikö se ole ihan sama asia kuin esimerkiksi hiustenväri?
Hei, muistahan ilmoitella vaikka blogissasi miten uusi elämänsuuntasi etenee! Ja kylläpä tämä viesti teki mut hurjan iloiseksi. ^u^ Kiitos.
Kummallista tämä elämä...
VastaaPoistaNaurettavaa suoraansanottuna tuollainen :D
VastaaPoista