Vanhat 2013

Taiteilin ennen vanhoja itselleni nonparellikynnet. Ne on superhelppo tehdä, kunhan vain kaapista löytyy jonkinlaista kynsiliimaa ja/tai läpinäkyvää peitelakkaa. Lakkasin alle fuksianpunaisen lakan, odotin sen kuivumista ja lisäsin peitelakan. Peitelakan päälle tiputtelin kultaisia ja valkoisia nomparelleja ja sitten lakkasin peitelakalla uudelleen. Kuivuminen kesti (ehkä huonojen tuotteiden takia) aika pitkään ja melkein myöhästyin aamulla. Jos omistatte ns. huonompia merkkejä, varatkaa tekemiseen yli 30min. Kunnolliseen kuivumiseen voi mennä aika pitkään. Itse lähdin matkaan jo kauan ennen kuin nomparellit olivat täydellisesti kiinnittyneet. Hyvin ne kuitenkin pysyivät matkassa. Vain yksi tai kaksi nomparellia per kynsi irtosi. Loput hajosivat yön aikana sokerimassaksi. 

Meikki oli mitä loistavinta kädentyötä ystävältäni Nealta. Itse en olisi koskaan onnistunut tekemään yhtä kaunista, räikeää ja pysyvää meikkiä. Iltaan asti se pysyi kasvoilla lähestulkoon varisematta. 

Tässä on mun mekko, jonka teetätin mittatilaustyönä zazabellassa. Tanssiessa saatoin tuntea seteleiden rätisevän ilmassa. Neljänsadan euron mekko oli kaunis kuin mikä, mutta nyt se saa uinua vaatekaapissa ja odottaa yliopiston tanssiaisia muutaman vuoden, jos tulee käytetyksi silloinkaan. Mekko oli kyllä aikamoinen rahallinen santsaus, mutta täysin sen arvoinen. Sain kaupungilla hifistellessäni hyvin lämpimiä kommentteja nuorilta ja vanhoilta, muutaman vähän kummastuneen katseen ja päivän prinsessana. Tanssilattialla helma oli kuin pyörteilevä fuksianpunainen joki.

Ennen ensimmäisiä tanssiaisia nautimme kouluruokalassa upean brunssin. Verrattuna normaaliin koulupöperöön, tämä oli kyllä ihan huippubrunssi! Ville, mun tanssipari, jonka kanssa siemailemme kuvissa kuplamehua, piti loistavan seurapiiripuheen, joka oikeasti nauratti. Lisäksi se kehui daamiaan kuin herrasmies ja mä pääsin ojentamaan kukkia kiitokseksi keittäjille. Ville oli kyllä kultainen. 

Tanssittiin ensin yläasteelaisille 4 ensimmäistä tanssia. Seuraaaksi lukion ykkösille koko setti alusta loppuun.

Mä sain opettajilta paljon kehuja siitä, miten energisesti ja iloisesti me Villen kanssa tanssittiin. Kuulemma monet olivat tanssineet aika hiljaisina ja vakavina, katse varpaissa, kun mä puolestani pyörin valtavalla mekollani kuin viimeistä päivää hymy korvissa kuin vammaisella apinalla. 

Tällaisten seuratanssejen ideaankin kyllä kuuluukin, että seurustellaan vähän, eikä vain tuijoteta hiljaisina ja vakavina omia varpaita. Ainoa tanssi, jossa mun hymy jäi vähän vähemmälle, oli sähäkkä tango ja hienostunut valssi. Iloisemmissa tansseissa annoin energian vaan virrata ja hymyn välkkyä! 

(Kuvassa todiste, lol!)

Tässä hienostuneen rauhalliset katseet romanttisen valssin pyörteissä. 

Romanttisesta puheenollen, sain tälläisen upean nostalgisen käsijutun, jonka Ville yllätykseksi teetätti mulle kukkakaupassa. Olin ainoa tyttö, joka ylpeänä kantoi käsissään upeita, aitoja kukkasia. Jostain kummasta syystä se jossain väiheessa ensimmäistä tanssia lennähti karkuun mun ranteesta ja joku kiltti poika sitten palautti sen mulle takaisin. 

Eräänä ainoista lukioista meillä oli myös naitentanssi, irkkutyylinen Amazing grace, jossa mekot pääsivät todellakin oikeuteensa upeissa pyörähdyksissä. 

Seuraavaksi, ennen illan viimeisiä tansseja vanhemmille, käytiin koko poppoon kanssa Hiilessä illallisella. Ensimmäinen annos on mun halloumjuustosalaattini munakoisolla, kesäkurpitsalla ja pastalla, toinen ylikypsää porsasta, jonka Ville valitsi. Ruoat oli ihan jees. Tosin olisin halunnut jonkin muunkin vaihtoehdon kasvisruoaksi kuin tuon "salaatin". Lisäksi kaikille tuli alkuruoksi juustoinen maissikeitto ja vaniljapannacotta vadelmahyytelöllä. Aika jees. 

Sitten tanssittiin illan viimeiset (vanhojen)tanssit ennen Rauhanlahden jatkobileitä. Vedin vaihteeksi mun poikaystävän tanssilattialle. 

Ja sitten, ah, Rauhalahden jatkot ja kännisiä kavereita. Sain kyllä todellakin yllättyä, miten moni mun koulun pojista (joita ihan oikeasti pidin tosi viattomina) oli ottanut vähän. Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Tutustuin Eliaksen kaveriin, Markukseen ja onnittelin erästä herraa nimeltä Stefan siitä, että hän on Kuopion ainoa sen niminen mies. 

Välillä oli tosi hauskaa ja välillä humalainen örvellys ärsytti vähän, kun ei oikein tiennyt mihin (siinä vaiheessa iltaa hajantuneeseen) porukkaan kävisi istumaan. 

Seurasin Lord Estiä, mutta en jaksanut tanssia kovin paljoa illan aikana. Muutaman kappaleen innostamana tosin juoksin parketille joskus yksin, joskus joku käsikynkässä mukana. 

Vasemmalta oikealle: Ville, Elias, Aino, Markus, Ooke, Paula. 

Päivästä voisin sanoa sen verran yleisesti, että älkää jumalauta jättäkö Vanhoja väliin. Vaikka teillä ei ole paria, menkää paikalle. Sieltä yleensä löytyy monta muuta parintonta. Ensimmäinen tanssikerta voi olla lievästi kiusallinen, mutta sen jälkeen musiikki vie yleensä mukanaan ja tanssista tulee nautinnollista ja hauskaa. Lisäksi pääsette tutustumaan lähemmin moneen henkilöön ja viettämään mitä upeimman päivänne kauniissa mekossa ihastelevien katseiden keskipisteenä. 

Believe me, bro, tätä päivää ei kannata missata.