torstai 2. huhtikuuta 2015

Hyvän viikon ABC





Hyvä viikko ja hyvä päivä alkaa aina hyvällä aamiaisella.

Olin yläasteen ja lukion ensimmäisen vuoden ajan hektinen warrior-tyyppinen syöjä. Skippasin aamupalan ja lounaan ja vedin illalla ähkyison illallisen. Tästä ruokarytmistä on jo useita vuosia, mutta joskus muinoin pystyin oikeasti elämään sillä tavalla. Vihasin kouluruokaa sydämeni pohjasta, joten en pässimäisessä itsepäisyydessäni suostunut syömään sitä. Aamulla mahaan upposi tasan kupillinen kahvia, siinä kaikki.

Nykyään en selviä ilman hyvää, värikästä, ravitsevaa ja ravintorikasta aamiaista. Yllä muutama esimerkki siitä mitä täällä on tällä viikolla syöty aamupalaksi. Banaanijäätelö, smoothiet ja jogurtit on ehdottomia suosikkejani. Päälle hieman hedelmiä, pähkinöitä, superfoodeja ja itsetehtyä granolaa - ja herkkucombo on valmis! Lähipäivinä on muuten luvassa postaus banaanijäätelön herkullisista variaatioista, itse tehdystä myslistä ja taloudellisesta syömisestä! Pysykää kuulolla.




Ota hyvä asenne. Päätä, että tästä viikosta tulee hyvä. Katso aamulla peiliin ja sano itsellesi muutama kehu. Hymyile vastaantulijoille, sano bussikuskille kiitos ja hyvää päivänjatkoa.

Olen kova stressaamaan, joten positiivisuuden ylläpitäminen on minulle aika työlästä. Mutta se palkitsee aina. Aloitin ennen joulua pitämään onnellisuuspäiväkirjaa, joka on auttanut näkemään jokaisessa päivässä hyviä asioita.

Onnellisuuspäiväkirjani on pieni vihko, johon kirjoitan joka päivä onnellisen asian, esimerkiksi "kävely auringonpaisteessa", "kahden tunnin treeni", "ystävän synttärit", "aamulenkki Millin ja rakkaan kanssa". Jos töissä sattuu jotain hyvää, joudun yleensä tietoisesti pitämään onnellisen asian mielessäni kotiin asti. Näin pienikin positiivinen asia luo hyvää mieltä koko päiväksi.




Liiku! 

Tämäkään ei ole ollut minulle täysi itsestäänselvyys. Olen aina vihannut koululiikuntaa, pelännyt pallopelejä ja karsastanut muutenkin kaikenlaista hikiliikuntaa. Ajattelin, että en varmasti ole se tyyppi, joka saa endorfiinikiksit siitä, että juoksee itsensä läkähdyksiin. Kuinka väärässä olinkaan.

Jos sinusta tuntuu samalta, tunnen tuskasi. Olen ollut siinä tilanteessa.

Nyt kun olen käynyt salilla jonkun aikaa, olen oikeasti alkanut nauttimaan jatkuvasta kehityksestä, nopeudesta, vahvuudesta, venyvyydestä. Rakastan jumppia, poltetta lihaksissa, jalkapäivien jälkeistä rappusten kävelemisen tuskaa, juoksumatolla täysiä puuhkuttamista. Minusta on tullut sellainen ihminen, jota olisin katsonut kieroon yläasteikäisenä. Nimittäin yläasteikäinen minä vihasi kouluruokien lisäksi myös koululiikuntaa ja peruskoulun päättötodistuksessa komeilee liikunnan kohdalla numero 6. En vitsaile.




Ympäröi itsesi mukavilla ja positiivisilla ihmisillä, jotka säteilevät hyvää energiaa. Jos et tunne tällaisia ihmisaurinkoja, hyvä paikka mennä etsimään positiivista energiaa on jooga.

Kuntosalillani joogaa tehdään kärsivällisessä, kurinalaisessa, mutta silti itselleen lempeässä mielentilassa. Loppurentoutus loppuu aina kiitoksiin ja hymyyn. Joogasta tulee aina niin hyvä mieli, että loppumeditaation aikana kirjaimellisesti itkettää onnesta. 

Joogasalista lennän ulos kuin höyhen. Hymyilen pukuhuoneessa peilikuvalleni kuin vajakki. Bussipysäkillä vitsailen vanhan pariskunnan kanssa takatalvesta ja toivotan heille hyvää ja rauhallista pääsiäistä. Vähään aikaan elämän pienet koettelemukset, nälkä, myöhästynyt bussi tai kaatosade, ei vaikuta minuun mitenkään. Olen vahva. Olen onnellinen.

Ajattelen, että jooga ja meditaatio kasvattavat ihmisen ympärille eräänlaisen kuoren, joka päästää sisälleen vain positiivista energiaa, mutta ei juurikaan reagoi negatiiviseen. Tämä on hyödyllistä siinä mielessä, että toisen ihmisen kiukku ei enää vaikuta sinuun. Osaat olla zen tilanteissa, jotka aiheuttaisivat muille takuuvarmasti stressiä.


Millainen on sinun hyvä viikkosi?

5 kommenttia:

  1. Minulla on seiskaluokan todistuksessa liikunta komea vitonen, en muista koulun vaihduttua kumpaan se jäi (6 vai 7). Nykyään myös löytänyt liikunnasta hyviä puolia, liikunta on jeez! (Menneisyyden minä olisi katsonut minua murhaavasti tuosta lauseesta.)
    Itse olen pienestä pitäen syönyt perus aamupalan, mutta nykyään muistan jopa ottaa jotain evästäkin kouluun/työpaikalle. Olen kyllä samaa mieltä, ettei päivä tunnu samalta ilman aamupalaa. Olisiko mahdollista tehdä jokin pieni sneak peak postaus tuosta onnellisuuspäiväkirjasta? Vaikuttaa hienolta, ja olen itsekkin miettinyt moisen aloittamista (kääks, nyt sain ajatuksen että tekisin siitä blogin.. voih).
    Tämä oli erityisen hieno postaus! Pisti ajattelemaan kaikenlaista, tuossa pieni osa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, kohtalontoverini! :D

      Minäkin taisin pienenä syödä, kun äiti teki, mutta sitten jossain vaiheessa kun aamupala jäi omalle vastuulle niin kiinnostus jotenkin lakkasi kokonaan. Ja sitten lopulta päädyin siihen tilaan että aamupalan syömisestä tuli paha ja oksettava olo. Onneksi niin ei ole enää!

      Ja totta kai, mahtava ajatus! :-) Kuvailen sneak peakin ehdottomasti! Ja blogimuotoinen onnellisuuspäiväkirja on ihan sikahyvä ajatus!

      Poista
    2. Jei, sneak peakia odotellessa! :)

      Poista
  2. Voisin lisätä et tän postauksen lukeminen siinä aamupalaa syödessä vois olla aika hyvä aloitus viikolle ;) Ok, ok, tänään on lauantai, kun tämän satuin lukemaan, mutta tästä tuli kyllä törkeen hyvä mieli :3

    VastaaPoista

Kiitos