Projekti puolimaraton!

Päätin eilen illalla jotain ihan hullua: tahdon juosta puolimaratonin. 

Hysteerisen alkuinnostuksen jälkeen iski viiltävä epäilys: jaksaisinko minä? Pidän kyllä juoksemisesta, mutta tosiasia on, että en ole loppujen lopuksi kauhean hyvässä kunnossa. Pystyisinkö minä muka juoksemaan 22 kilometriä? Sehän on ihan hullu matka! Päädyin harkitsemaan puolimaratonin sijaan 10 kilometrin vaihtoehtoa, mutta tyrmäsin sen aika nopeaan. Minä haluan repäistä itseni pois mukavuusalueelta, koska muuten muutosta tai kehitystä ei kyllä tapahdu. Haluan tehdä jotain sellaista, mihin en koskaan olisi uskonut ryhtyväni. 

Minä siis juoksen puolimaratonin.

Nuuskin vähän tietoa googlesta ja monen lähteen mukaan jo muutaman kuukauden treenaamisella saa tarpeeksi hyvän pohjan 22 kilometrin puolimaratoniin, joka järjestetään täällä Tampereella 12. syyskuuta. Minulla olisi siis loistavat 4 ja puoli kuukautta aikaa treenata itseni teräksiseen juoksukuntoon! Ei kuulosta mahdottomalta.

Juokseminen on muutenkin tullut henkireiäkseni. Jos ahdistaa, hyppään salamana ensimmäiseen bussiin, menen salille, työnnän napit syvälle korviin ja juoksen raivosta sihisten itseni niin väsyneeksi, että en jaksa ajatella enää edes negatiivisia asioita.

Tykkään juosta kovalla tempolla lyhyen aikaa, eli oikeasti repiä sen hien pintaan ja sykkeen kattoon oikein kunnolla. Kestävyysjuoksu ei ole vahvuuteni, koska koen sen aika tylsänä. Sama tahti, sama vauhti, plääääh, kuka jaksaa?

Mutta kuten sanottu, nyt poistutaan mukavuusalueelta ja kehitetään kestävyyttä. Ja nyt kun olen sanonut sen tänne ääneen, en voi muuta kuin varailla itselleni paikan maratonista ja tehdä sen :D Enää en pääse tätä päätöstä karkuun.

Juoksemista en onneksi aloita ihan pohjatasolta, koska jaksan kyllä juosta rauhallista tahtia noin 45 minuuttia aika vaivattomasti. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Joten, huh. Aion todellakin tehdä tämän. Tästä tulee elämäni vuosi.