Työtarjous ja palautetta WSOY:lta!

Tänään hymyilin leveästi kuin aurinko. 

Sain yllättyä kahdesta huikeasta sähköpostiviestistä: toisessa tuli rakentavaa palautetta WSOY:lle lähettämästäni novellikokoelmasta ja toisessa tuli työtarjous instagram-tilini yhteistyökumppanilta berryfectiltä.

Tuijotin hetken näyttöä ja ajattelin, että mitä hittoa.

Ensinnäkin, suuret kustannusyhtiöt, kuten WSOY, äärimmäisen harvoin antavat minkäänlaista palautetta. Teksti on aina se sama copypasteviesti jossa valitellaan, ettei teksti sovi sen hetkiseen suunnitelmaan. En siis ollut järin innostunut, kun näin WSOY:lta viimein tulleen viestin, mutta klikkasin sen tietysti auki.

Sain kiitosta persoonallisesta kirjoitusasusta, mutta kritiikkia aiheiden koteloituneisuudesta, minkä todellakin allekirjoitan. Konkreettinen ote maailmankaikkeuteen täysi-ikäisyyden kynnyksellä, novellikokoelman lähettäessäni, oli aika pieni. Osasin kirjoittaa vain siitä mitä koin, näin, haistoin, tunsin. Konkretia oli vähän hukassa, kieli lensi ilman suitsia, mutta siihen tullaan jatkossa panostamaan.

"Teksti on kielellisesti parempaa kuin monella kirjailijaksi pyrkivällä, siinä on omaperäistä sujuvuutta, notkeutta ja viehättävää vapautta konventioista.

Tarinan aiheiden mittakaava on kuitenkin pieni, yksityinen ja yksilökeskeinen, koteloitunut."

"Sitä kohti kehotan kurkottamaan nyt, kertomaan tarinoita jotka sijoittuvat yksityisen kautta konkreettisemmin tuntemaamme maailmaan, yhteisöihin, elämäämme.

Kirjoita tarina, jota voin suositella kenelle vain kaverilleni tai lähiomaiselleni: "Lue tämä, se kuvaa hyvin nykyaikaa. Yksi kirjan henkilöistä on aivan kuin sisaresi."

Konkretiaa sinänsä arvokkaan eteerisen tunnelmoinnin sijaan, ainakin vastapainoksi  (etusijalle jos minulta kysytään), tarinan toiminnalliseksi pinnaksi. Tekstisi on tällä hetkellä kuin katsoisi tähdettömään avaruuteen: syvyyttä on, kauneutta on, mutta pinnat, jotka perspektiivin näyttävät, puuttuvat. Ihmiseen on terapeutin katse. Se mikä unohtuu on poliisin, opettajan, maitokaupan myyjän, papin ja muiden tavallisten yhteiskunnallisten toimijoiden näkökulma. Se oikea maailma.

Kirjoita meille suomalaisille, osaat kyllä."

Saatoin ehkä hieman haukkoa henkeäni lukiessani tätä upeaa viestiä ja lähetin välittömästi WSOY:lle syvän ja nöyrän kiitokseni näin upeasta ja rakentavasta palautteesta! Kirjoittajana ei koskaan kehity, jos kukaan ei sano, mikä tekstissä mättää. Omalle tuotokselleen on aina niin sokea. 

Mutta nyt tiedän paremmin mihin keskittyä, missä muuttua ja miten kehittyä. Puolivaiheilla oleva romaaninpoikaseni, Tulikärpästen kaupunki, on selvästi edistysharppaus edellisistä teksteistäni. Saa nähdä, mitä siitä sanotaan, kun joskus saan sen valmiiksi.

Toinen sähköpostiviesti tuli tosiaan marjajauheita tehtailevalta berryfectiltä. joka on yhteistyökumppanini instagramissa. He tiedustelivat, haluaisinko ottaa joksikin aikaa vastuulle berryfectin instagram-tilin ja facebook-tilin vastuulleni. Jo totta kai haluan! Instagramissa minä pyörin muutenkin päivät pitkät ja ruokakuvaus on mulle ennen kaikkea harrastus.

Että sellaista kuuluu mulle tänään!